26/12-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ryömin romuksi menneestä autostani ja ihmettelin mitäs ny?
Häh??? Autoni oli 60 metrin päässä tienhaarasta..
60 metriä se pyöri...ojaa pitkin.
Siihen paikalle ajeli pyörällä tuttu sukulaismies , Voltin Linnanmäeltä ja hän oli kauhuissaan.
"Tunnistin autosi kun tulit tietä..hän sanoi....näin miten väistit Mäen Einon vanhaa äiteetä ajamalla metsään...kun autosi kieri kolme ,kertaa pituusakselinsa ympäri olin varma ettet hengissä selviä...olin varma että kualet.."sanoi sukulaasmies naamaltaan aivan valkoisena...
"Oli se jumalatoon mettäänmeno"...hän sanoi.....ihime kun oot viälä henkis.."
Ja niin siihen paikalle tuli myöskin naapurimme Kauko Mattilamuurarin vaimo Elli ja myös hänkin oli nähnyt saman kun se sukulaasmieskin.. "Mäen Eikan äitee kääntyi suoraan sun ethes ja väistit häntä ajamalla suoraan methän.."..hän sanoi..
Ja autoni katselemaan tarkemmin. Soli pahasti rutus. Katto oli painunut kasaan, joka ikkuna hajalla sekä lomoja kyliet täynnä. Voihan paska tuumasin ja räin räkää sekä punaasta verta. Lisäksi rintaani että kurkkuani koski niinmaan perkelhesti. Voi että sitä kipua ja karvastelua.
Noh siihen tuli Syrjäsen Matti jolla oli traktori ja sillä me vedettiin autoromuni meirän pihalle.Syvät jäljet vain hiekkatiehen jäi. Ja lasinpalasia. Noli kun littanoita timantteja vallan.
Aijumanlavita mun kylykikipuani. Soli kuin tulessa. Ja verta yhä syleksin suustani , tukka takussa ja aikalailla sekaasin koko jutusta.
Mutta linja-autoon piti päästä.
Se tulikin sopivasti ja siihen raahauruin, takapenkille istumaan , kyliet tulessa . Koska muita ei siellä takaosassa ollut, niin pualisalaa veriklönttejä suustani räin auton kumiselle lattialle. Aijai kun rintaani koski....kurkkua samoin.
Ai ai...
Jatkuuuuu..
Ekku Mattila
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ryömin romuksi menneestä autostani ja ihmettelin mitäs ny?
Häh??? Autoni oli 60 metrin päässä tienhaarasta..
60 metriä se pyöri...ojaa pitkin.
Siihen paikalle ajeli pyörällä tuttu sukulaismies , Voltin Linnanmäeltä ja hän oli kauhuissaan.
"Tunnistin autosi kun tulit tietä..hän sanoi....näin miten väistit Mäen Einon vanhaa äiteetä ajamalla metsään...kun autosi kieri kolme ,kertaa pituusakselinsa ympäri olin varma ettet hengissä selviä...olin varma että kualet.."sanoi sukulaasmies naamaltaan aivan valkoisena...
"Oli se jumalatoon mettäänmeno"...hän sanoi.....ihime kun oot viälä henkis.."
Ja niin siihen paikalle tuli myöskin naapurimme Kauko Mattilamuurarin vaimo Elli ja myös hänkin oli nähnyt saman kun se sukulaasmieskin.. "Mäen Eikan äitee kääntyi suoraan sun ethes ja väistit häntä ajamalla suoraan methän.."..hän sanoi..
Ja autoni katselemaan tarkemmin. Soli pahasti rutus. Katto oli painunut kasaan, joka ikkuna hajalla sekä lomoja kyliet täynnä. Voihan paska tuumasin ja räin räkää sekä punaasta verta. Lisäksi rintaani että kurkkuani koski niinmaan perkelhesti. Voi että sitä kipua ja karvastelua.
Noh siihen tuli Syrjäsen Matti jolla oli traktori ja sillä me vedettiin autoromuni meirän pihalle.Syvät jäljet vain hiekkatiehen jäi. Ja lasinpalasia. Noli kun littanoita timantteja vallan.
Aijumanlavita mun kylykikipuani. Soli kuin tulessa. Ja verta yhä syleksin suustani , tukka takussa ja aikalailla sekaasin koko jutusta.
Mutta linja-autoon piti päästä.
Se tulikin sopivasti ja siihen raahauruin, takapenkille istumaan , kyliet tulessa . Koska muita ei siellä takaosassa ollut, niin pualisalaa veriklönttejä suustani räin auton kumiselle lattialle. Aijai kun rintaani koski....kurkkua samoin.
Ai ai...
Jatkuuuuu..
Ekku Mattila
