5/12-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Siihen aikaan ..sodan jälkeen, 1946 oli kodeissa kova kuri.
Jumalattoman kova.
Jos kersat jotakin pahaa tekivät, taikka eivät tehneet, tuli otsaan että kalaji.
Klonks !!!
Myös tukasta revittiin että hiustulloja oli joka paikassa.Ne näyttivät melkein laihoilta rotilta................laihoilta rotilta. Minun hiuksiani. Pitkin tuvan lattiaa.
Siihen aikaan oli kova kuri.
Muistan jo nelivuotiaana ,että sain aina selkääni kun oltiin syömässä. Kesken ruokailun äitini mua otsaan isolla lusikalla paukautti ja hiuksistani kiinni veti. Aina ruokapöydässä.....RUOKAPÖYDÄSSÄ....!!?? Ruokapöydässä. Samaa jatkui vuositolkulla , koulunkäyntiini saakka, siitä murrosikäiseksi, kun olin 14 , otsaan isolla lusikalla mua äitini iski ja tukasta retuutti.
Ruokapöydässä perkeles!...huoneessa jossa oli muitakin läsnä....muitakin.
Kun tämän kerroin päätohtorille hän innostui. Ahaa hän lausahti....."siinä syy paniikkihäiriöösi...siinä syy....lusikalla otsaasi ja hiuksista kiinni....vuositolkulla tätä kesti..vuositolkulla....paniikkihäiriön syy selvisi "...
Syy selvisi.
Pillereitä en suostunut yhtään enää ottamaan, eikä niitä mulle kovin vahvoja oltaisi enää määräämäänkään...mutta keksin aivan ite oivan keinon....todella oiva keino.
¤¤¤¤
Aloin harrastamaan liikuntaa. Juoksemaan perse pitkällä pitkin pururatoja.Naama hikisenä ja hiukset ei hulmuten.Juoksin paljon. Useasti 30 km päivässä ja se auttoi. Illalla ei unipilleriä tarvinnut. Uni tuli heti kerralla. Tuosta noin vaan. Heti kerralla.
Heti kerralla...XXXxxxXXXxxx....
Ei siis ihme että minulla on tänäkin päivänä kova kunto. Voiko tästä kiittää äitini isosta lusikasta sekä tukkapöllöstäni.? Minusta olisi tullut melkein ammattijuoksija..sanottiin...
Ammattiurheilija melkein.
Roopinkina suuri lusikka ja tukkapöllö.
Klonks.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Siihen aikaan ..sodan jälkeen, 1946 oli kodeissa kova kuri.
Jumalattoman kova.
Jos kersat jotakin pahaa tekivät, taikka eivät tehneet, tuli otsaan että kalaji.
Klonks !!!
Myös tukasta revittiin että hiustulloja oli joka paikassa.Ne näyttivät melkein laihoilta rotilta................laihoilta rotilta. Minun hiuksiani. Pitkin tuvan lattiaa.
Siihen aikaan oli kova kuri.
Muistan jo nelivuotiaana ,että sain aina selkääni kun oltiin syömässä. Kesken ruokailun äitini mua otsaan isolla lusikalla paukautti ja hiuksistani kiinni veti. Aina ruokapöydässä.....RUOKAPÖYDÄSSÄ....!!?? Ruokapöydässä. Samaa jatkui vuositolkulla , koulunkäyntiini saakka, siitä murrosikäiseksi, kun olin 14 , otsaan isolla lusikalla mua äitini iski ja tukasta retuutti.
Ruokapöydässä perkeles!...huoneessa jossa oli muitakin läsnä....muitakin.
Kun tämän kerroin päätohtorille hän innostui. Ahaa hän lausahti....."siinä syy paniikkihäiriöösi...siinä syy....lusikalla otsaasi ja hiuksista kiinni....vuositolkulla tätä kesti..vuositolkulla....paniikkihäiriön syy selvisi "...
Syy selvisi.
Pillereitä en suostunut yhtään enää ottamaan, eikä niitä mulle kovin vahvoja oltaisi enää määräämäänkään...mutta keksin aivan ite oivan keinon....todella oiva keino.
¤¤¤¤
Aloin harrastamaan liikuntaa. Juoksemaan perse pitkällä pitkin pururatoja.Naama hikisenä ja hiukset ei hulmuten.Juoksin paljon. Useasti 30 km päivässä ja se auttoi. Illalla ei unipilleriä tarvinnut. Uni tuli heti kerralla. Tuosta noin vaan. Heti kerralla.
Heti kerralla...XXXxxxXXXxxx....
Ei siis ihme että minulla on tänäkin päivänä kova kunto. Voiko tästä kiittää äitini isosta lusikasta sekä tukkapöllöstäni.? Minusta olisi tullut melkein ammattijuoksija..sanottiin...
Ammattiurheilija melkein.
Roopinkina suuri lusikka ja tukkapöllö.
Klonks.
Ekku Mattila.
