7/12-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Konttiperän kummitus...
1982 sain jonkunlaisen "aivoverenvuodon" sillä oli pakko muuttaa Saarijärven Mahluun, Konttiperälle, 24 km Saarijärven keskuksesta.
Se oli todella hullu päätös , sillä mikä oli asustella Espoon Olarissa , 11 km pääästä Helsingistä......
Noh joka tapauksessa Kantolan muuttofirman autolla matkaan , joka kesti melkein 6 tuntia, tavarat vuokrataloon ja asumaan.
Jo toisena iltana kuulin vintistä selviä raskaita askeleita ja sinne minäpoika kapusin. Eihän siellä mitään ollut. Kaksi vanhaa keinutuolia , muutama puinen lipasto , vaatteita laatikoissa ,sekä ryijy seinällä kökötti. Ja kaksi vedettävää seinäkelloa.Juu. Kumpikaan ei käynyt.
Noli hiljaa.
Niinpä kapusin alakertaan. Seuraavana päivänä jälleen raskaita askeleita vintistä , joten sinne taas asiaa tutkimaan. Luulin ensin siellä majailevan jonkun pöljän erakon/kulkurin ja sentakia tarkasti vintin perukat tutkin, mutta eipä mitään löytynyt. Vintti oli tyhjä kun se kuuluisa vanha hauta ennenWanhaan.
Kuitenkin jotakin oli toisin eilistä. Toinen seinällä olevista kelloista kävi komeasti. Tik..tak..tik..tak...tik...tärpäntikkeli hienosti heilahtel. Tik..tak...tik...ja iesussentään lyödä kumahti kaks kertaa....vaikka viisarit näyttivät tasan kahtatoista.
Ja niin kello väsähti. Ei käynyt enää. Uskoin sen johtuvan askeleista, joita syntyi kun lautalattialla kävelin.
Mennessäni niiden kahden keinutuolin ohitse toinen alkoi hienosti heilua. Hetken päästä tuli se toinenkin mukaan ja ne heiluivat sillai epätahtiin. Kun toinen nyökkäsi, niin toinen heilahti taaksepäin. Siis ristikkäin sanoisin. Taas uskoin kaiken johtuvan lautalattiasta ja tai vedosta, joka syntyi kun talo oli aika vanha ja varmasti vintillä rakoja löytyi nurkista.
Noh antakaas olla.
Melkein jokapäivä sama näytelmä toistui vintissä. Kello löi tik..ak.. ja sammui....kiikkutuolit heilui miten sattui ja ihollani hyppi kylmät/kuumat väreet. Siis ahaa....tuumasin selvät kummitusmerkit.
Kummitusmerkit.
Yks päivä jäin yksikseni 3 kersan kanssa, kun neljättä lähti vaimoke synnytyssairaalasta hakemaan.... Ja tuli ilta ja ehtoo ja eikun maate.
Kun valot sammutin huone tuli aivan pimeäksi. Kuten neekeri hiilikellarissa mustaa lakua syömässä.
Musta baskeri päässään.
Vähää ennen nukahtamistani tunsin miten peittoa jalkopäässäni vedettiin hitaasti naamaani kohden ja siihen se sitten mytättiin. Johan on aatana ajattelin...mikäs ny??...vedin peiton takaisin jalkopäähäni ja nukkumattia odottelemaan.
Ja uudelleen peitto mytättiin naamani päälle. Sen vedin takaisin jalkopäähäni, mutta taas sen liikkui naamani päälle mytyksi. Peiton vetäminen lakkasi kun otin Raamatun ,avasin sen Herran siunauksen kohdalta ja laitoin tyynyni alle.
Talossa kummitteli niin paljon ,että 3 kuukautta siellä asuimme ja äkkiä pois.
Äkkiä pois.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Konttiperän kummitus...
1982 sain jonkunlaisen "aivoverenvuodon" sillä oli pakko muuttaa Saarijärven Mahluun, Konttiperälle, 24 km Saarijärven keskuksesta.
Se oli todella hullu päätös , sillä mikä oli asustella Espoon Olarissa , 11 km pääästä Helsingistä......
Noh joka tapauksessa Kantolan muuttofirman autolla matkaan , joka kesti melkein 6 tuntia, tavarat vuokrataloon ja asumaan.
Jo toisena iltana kuulin vintistä selviä raskaita askeleita ja sinne minäpoika kapusin. Eihän siellä mitään ollut. Kaksi vanhaa keinutuolia , muutama puinen lipasto , vaatteita laatikoissa ,sekä ryijy seinällä kökötti. Ja kaksi vedettävää seinäkelloa.Juu. Kumpikaan ei käynyt.
Noli hiljaa.
Niinpä kapusin alakertaan. Seuraavana päivänä jälleen raskaita askeleita vintistä , joten sinne taas asiaa tutkimaan. Luulin ensin siellä majailevan jonkun pöljän erakon/kulkurin ja sentakia tarkasti vintin perukat tutkin, mutta eipä mitään löytynyt. Vintti oli tyhjä kun se kuuluisa vanha hauta ennenWanhaan.
Kuitenkin jotakin oli toisin eilistä. Toinen seinällä olevista kelloista kävi komeasti. Tik..tak..tik..tak...tik...tärpäntikkeli hienosti heilahtel. Tik..tak...tik...ja iesussentään lyödä kumahti kaks kertaa....vaikka viisarit näyttivät tasan kahtatoista.
Ja niin kello väsähti. Ei käynyt enää. Uskoin sen johtuvan askeleista, joita syntyi kun lautalattialla kävelin.
Mennessäni niiden kahden keinutuolin ohitse toinen alkoi hienosti heilua. Hetken päästä tuli se toinenkin mukaan ja ne heiluivat sillai epätahtiin. Kun toinen nyökkäsi, niin toinen heilahti taaksepäin. Siis ristikkäin sanoisin. Taas uskoin kaiken johtuvan lautalattiasta ja tai vedosta, joka syntyi kun talo oli aika vanha ja varmasti vintillä rakoja löytyi nurkista.
Noh antakaas olla.
Melkein jokapäivä sama näytelmä toistui vintissä. Kello löi tik..ak.. ja sammui....kiikkutuolit heilui miten sattui ja ihollani hyppi kylmät/kuumat väreet. Siis ahaa....tuumasin selvät kummitusmerkit.
Kummitusmerkit.
Yks päivä jäin yksikseni 3 kersan kanssa, kun neljättä lähti vaimoke synnytyssairaalasta hakemaan.... Ja tuli ilta ja ehtoo ja eikun maate.
Kun valot sammutin huone tuli aivan pimeäksi. Kuten neekeri hiilikellarissa mustaa lakua syömässä.
Musta baskeri päässään.
Vähää ennen nukahtamistani tunsin miten peittoa jalkopäässäni vedettiin hitaasti naamaani kohden ja siihen se sitten mytättiin. Johan on aatana ajattelin...mikäs ny??...vedin peiton takaisin jalkopäähäni ja nukkumattia odottelemaan.
Ja uudelleen peitto mytättiin naamani päälle. Sen vedin takaisin jalkopäähäni, mutta taas sen liikkui naamani päälle mytyksi. Peiton vetäminen lakkasi kun otin Raamatun ,avasin sen Herran siunauksen kohdalta ja laitoin tyynyni alle.
Talossa kummitteli niin paljon ,että 3 kuukautta siellä asuimme ja äkkiä pois.
Äkkiä pois.
Ekku Mattila.
