19/11-2019.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tuumasin tälläkertaa mennä vähän "kauemmaksi" elettyihin entisiin elämiini ja ensiksi aloitan Alahärmän syntymäkodistani Knuuttilanraitilta. Muistan kun olin 4 ikäinen ja menin kesällä pellolla olevan entisen kaivon luokse , jonka päällä oleva puinen kansi oli unohdettu pois ja tottakait kaivon reunalta alas veteen kurkkimaan.
Yhä muistan ja sanoinkin vanhemmilleni , että kaivosta kurkki kiharapäinen enkeli , vaikka vedenpinnan kuvajainen olinkin itse minä. Minulla oli aina kouluunmenoon saakka olkapäilleni ulottuva kihara tukka ja siksi luulin kaivosta katsovan enkelin. Jokainen naapuri kutsui minua muutenkin enkeliksi.
Onneksi systerini , joka oli minua 5 vuotta vanhempi huomasi kaivoon kurkkimiseni ja kävi äkkiä hakemaan minut pois. Jos ja jos.......juu....sinne olisin kenties pudonnut ja tulevan aikamatkaajan tie olisi kerralla loppunut. Senverran vanhempani tapahtumasta säikähtivät , että Karin Olavi kävi ajamassa kaivoon hiekkaa niin paljon ,että se täyttyi.
¤¤¤
Ja niin alkoi Voltin kansakoulu , 1953 ja huomasin seisovani koulun ns juhlasalissa muiden mäläkkien kanssa , pitkässä jonossa ja opettaja meidän nimiä kyselemään.....ja mun eteeni tuli sekä nimeäni tiedusteli. Jo silloin olin niin kova "miäs" etten millään nimeäni julki tuonut ja naapurini Kalliokosken Urpo sen sitten sanoikin..." se on Väinön ja Martan poika".
¤¤¤
Sitten hypätään vähän kauemmaksi , Järvenpään Ohkolan kylään , jossa synnyin 1840 rikkaan talon ainoana poikana. Vuonna 1974 löysin sattumalta syntymäpaikkani , mutta rakennukset olivat tietysti jo hävinneet. Taloon vievä koivukujakin oli poissa , ja sepänpaja pienen puron varrella . Vain kivijalat olivat jääneet. Pellolla oli nainen, jolta kyselemään , että missä on se entinen puro ja hän sanoi vanhempien ihmisten kertoneen että se on täytetty aikoja sitten.
Voi että minun teki mieleni udella enemmänkin paikan historiasta , mutta niin siinä on käynyt etten ole ehtinyt.
Sitten Krimin sotaan , joka käytiin 1853-1856. Siihen aikaan nuoria poikia otettiin tykinpurtsareiksi sotiin. Olinhan siellä minäkin. Muistan miten yhden kovan taistelun aikana sain jonkunlaisen sirpaleen vasempaan reiteeni, ihan vatsan alareunaan. Muutamassa minuutissa kuolin verenhukkaan. Sinne haudattiin Ohkolan nuoriherra. Läheltä Järvenpään Wärtsilää. Tuli
R.I.P. ja piste.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tuumasin tälläkertaa mennä vähän "kauemmaksi" elettyihin entisiin elämiini ja ensiksi aloitan Alahärmän syntymäkodistani Knuuttilanraitilta. Muistan kun olin 4 ikäinen ja menin kesällä pellolla olevan entisen kaivon luokse , jonka päällä oleva puinen kansi oli unohdettu pois ja tottakait kaivon reunalta alas veteen kurkkimaan.
Yhä muistan ja sanoinkin vanhemmilleni , että kaivosta kurkki kiharapäinen enkeli , vaikka vedenpinnan kuvajainen olinkin itse minä. Minulla oli aina kouluunmenoon saakka olkapäilleni ulottuva kihara tukka ja siksi luulin kaivosta katsovan enkelin. Jokainen naapuri kutsui minua muutenkin enkeliksi.
Onneksi systerini , joka oli minua 5 vuotta vanhempi huomasi kaivoon kurkkimiseni ja kävi äkkiä hakemaan minut pois. Jos ja jos.......juu....sinne olisin kenties pudonnut ja tulevan aikamatkaajan tie olisi kerralla loppunut. Senverran vanhempani tapahtumasta säikähtivät , että Karin Olavi kävi ajamassa kaivoon hiekkaa niin paljon ,että se täyttyi.
¤¤¤
Ja niin alkoi Voltin kansakoulu , 1953 ja huomasin seisovani koulun ns juhlasalissa muiden mäläkkien kanssa , pitkässä jonossa ja opettaja meidän nimiä kyselemään.....ja mun eteeni tuli sekä nimeäni tiedusteli. Jo silloin olin niin kova "miäs" etten millään nimeäni julki tuonut ja naapurini Kalliokosken Urpo sen sitten sanoikin..." se on Väinön ja Martan poika".
¤¤¤
Sitten hypätään vähän kauemmaksi , Järvenpään Ohkolan kylään , jossa synnyin 1840 rikkaan talon ainoana poikana. Vuonna 1974 löysin sattumalta syntymäpaikkani , mutta rakennukset olivat tietysti jo hävinneet. Taloon vievä koivukujakin oli poissa , ja sepänpaja pienen puron varrella . Vain kivijalat olivat jääneet. Pellolla oli nainen, jolta kyselemään , että missä on se entinen puro ja hän sanoi vanhempien ihmisten kertoneen että se on täytetty aikoja sitten.
Voi että minun teki mieleni udella enemmänkin paikan historiasta , mutta niin siinä on käynyt etten ole ehtinyt.
Sitten Krimin sotaan , joka käytiin 1853-1856. Siihen aikaan nuoria poikia otettiin tykinpurtsareiksi sotiin. Olinhan siellä minäkin. Muistan miten yhden kovan taistelun aikana sain jonkunlaisen sirpaleen vasempaan reiteeni, ihan vatsan alareunaan. Muutamassa minuutissa kuolin verenhukkaan. Sinne haudattiin Ohkolan nuoriherra. Läheltä Järvenpään Wärtsilää. Tuli
R.I.P. ja piste.
Ekku Mattila.
