19/11-2019.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tämänkin tositarinan olen julkaissut ainakin 3-5 kertaa, mutta koska se on niin tavattoman jännä, niin toistan sen tässä ja nyt.
Oli vuosi 1958 ja olin 12 ikäinen utelias mäläkki.
Tapanani oli , varsinkin kesäisin , hiipparoida Alahärmän kotitaloni joenrantaan siellä uivia elikoita kyttäämään. Varsinkin silloin oli majavia aika paljon ja niiden polskahteluja seurasin. Littanat hännät veden pintaan mäiskähteli kun majavat sukelsivat. Myös biisamia liikkui ja varsinkin yks Kalle niitä raudoilla pyydysti eläinten turkin takia.
Oli kevät , Toukokuun alun paikkeilla , kun taas joen rantaan hiivin. Joen rannassa oli äiteeni ns mattojen pesukivi , metrin korkeudella maasta ja siihen varovasti istahdin.
Muutamaan minuuttiin ei näkynyt, eikä kuullut mitään , mutta sitten alkoi tapahtua. Joen vastarannalla oli 3-4 suurehkoa pajupensasta noin viiden metrin päässä toisistaan. Yksi niistä selvästi liikkui edestakaisin , ja sen takaa tuli näkyviin "apina" , noin metrin/toista pituinen , sekä alkoi hitaasti liukua toista pajupensasta kohden. Olio ei tavallaan kävellyt , vaan kummasti liukumalla , mutta jalat sekä kädet liikkuivat normaalilla tavalla. Sillä oli suhteettoman pitkät kädet. Melkein koskettivat maan ruohoja , jotka olivat vasta noin 20 sentin mittaiset. Olion pää oli tavallaan kuin rinnassa , ilman kaulaa , jota ihmettelin.
Vaikka olin hiirenhiljaa , niin olio minut vaistosi. Ollessaan niiden kahden pajupensaan puolessavälissä tämä pysähtyi kerralla , käänsi päätään minua kohden ja yhdellä loikkauksella hyppäsi tuuhean pajupuskan taakse piiloon. Ennen häviämistään se raotti pensasta keskeltä , tuijotti minua kohti ja sitten katosi silloisen Karin Olavin vastapäätä olevaa uimarantaa kohti.
Joen leveys oli silloin ja on edelleenkin noin 40- 45 metriä.
Mikä se oli ....mistä se tuli...ja minne se meni ...
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tämänkin tositarinan olen julkaissut ainakin 3-5 kertaa, mutta koska se on niin tavattoman jännä, niin toistan sen tässä ja nyt.
Oli vuosi 1958 ja olin 12 ikäinen utelias mäläkki.
Tapanani oli , varsinkin kesäisin , hiipparoida Alahärmän kotitaloni joenrantaan siellä uivia elikoita kyttäämään. Varsinkin silloin oli majavia aika paljon ja niiden polskahteluja seurasin. Littanat hännät veden pintaan mäiskähteli kun majavat sukelsivat. Myös biisamia liikkui ja varsinkin yks Kalle niitä raudoilla pyydysti eläinten turkin takia.
Oli kevät , Toukokuun alun paikkeilla , kun taas joen rantaan hiivin. Joen rannassa oli äiteeni ns mattojen pesukivi , metrin korkeudella maasta ja siihen varovasti istahdin.
Muutamaan minuuttiin ei näkynyt, eikä kuullut mitään , mutta sitten alkoi tapahtua. Joen vastarannalla oli 3-4 suurehkoa pajupensasta noin viiden metrin päässä toisistaan. Yksi niistä selvästi liikkui edestakaisin , ja sen takaa tuli näkyviin "apina" , noin metrin/toista pituinen , sekä alkoi hitaasti liukua toista pajupensasta kohden. Olio ei tavallaan kävellyt , vaan kummasti liukumalla , mutta jalat sekä kädet liikkuivat normaalilla tavalla. Sillä oli suhteettoman pitkät kädet. Melkein koskettivat maan ruohoja , jotka olivat vasta noin 20 sentin mittaiset. Olion pää oli tavallaan kuin rinnassa , ilman kaulaa , jota ihmettelin.
Vaikka olin hiirenhiljaa , niin olio minut vaistosi. Ollessaan niiden kahden pajupensaan puolessavälissä tämä pysähtyi kerralla , käänsi päätään minua kohden ja yhdellä loikkauksella hyppäsi tuuhean pajupuskan taakse piiloon. Ennen häviämistään se raotti pensasta keskeltä , tuijotti minua kohti ja sitten katosi silloisen Karin Olavin vastapäätä olevaa uimarantaa kohti.
Joen leveys oli silloin ja on edelleenkin noin 40- 45 metriä.
Mikä se oli ....mistä se tuli...ja minne se meni ...
Ekku Mattila.
