3/3-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kuten huomaatte olin ns hiihtämässä......enimmäkseen kynnöspelloilla joiden jäätyneet harjanteet meinasivat tehdä minulle kiusaa , lunta vain muutama sentti , joten hiihto ei ollut hiihtoa vaan kömpelömäistä taapertamista.
Mutta kuten aina.....hiihdon aikana mieleeni tuli jälleen kerran Wanahaa aikaa. Alahärmän Voltin kanslaiskoulussa oli hiihtokilipaalut , olisko ollu siinä 1959 paikkeilla jollon olin 13 vuatias. Koska siihen aikaan jokaisella kollilla ja miksei flikoilla kans oli kova kunto kesät talavet niin me mentiin lujaa joka tilanteessa. Molin aika haka hiihros ja toine samanmooneen oli Rajakankaan Pentti . Pentilla oli silloin kova lunssa/räkätauti eikä se päässy palio mihinkään , kiroili kun suksi ei luistanu. Melekeen mettä kaikui ja siitä tiesi missä Pentti menöö.
Noh. Minäpoika tuumasin että ny nappaan voiton ja heti lähärös painuin sellaasta vauhtia että Pentin isäki huusi...."kattoka Emppua (mua siihe aikaan kutsuttiin Empuksi) ...poika paahtaa ku mikäkin". Ja mää paahroin. Muistaakseni matka oli jotakin kolome kilomeeteriä ja jo enne Kärmesmäkeä sautoin (saavutin) monta menijää ja siitä tiesin että tairanpa voittaa kilipaalun...ja lisäsin vauhtia vaikka kurkus poltti ja keuhkois kans.
Mun hengitykseni oli sellaasta räheää vinkumista mutten periksi antanut. Silloisen ns takakarun kohoralla oli lievähkö nousu ja huomasin eressäni Suon Markun hilijaasta vauhtia etenevän, samassa kohtaa seisoskeli mun Isäni , joka huusi kurkku suarana......"mee ohitte....mee ohitte"....mutte mä juliennu niin teherä. Markku oli mun naapurista, noin 600 meeterin päästä ja enhän mä voinu parasta kaveria nolata pukkamaalla sen ohitte...ja Isäni juaksi mun vierellä latua ja huusi kovemmalla äänellä..."mee ny perkeles ohitte....mee mee..".
Mutten menny. Suon Markku, (jonka poika on laulaja Lauri Tähkä Teuvalta) , oli torella huano suksilla. Se hävis aina ja oli viimeinen melekeen joka kisas. Kun maali vihiroonkin tuli Markku kompuroi mua erellä ja sen peräs . Matkan varrella meidät oli ohittanut useita hiihtäjiä , "Puntun Paavokin" Mattilan sillan liepeillä asuva, eikä hänkään ollut häävi hiihtäjä....
Niin...justiin......Suon Markku oli 18 ;sastoista ja mä yhyreksästoista. Molin viimeinen. Pankaas arvaan mitä Isäni "sanoi" kun myähemmin kotiini tulin ??.. &%&¤RGR¤%#"E!!!YYt??jUUT!!dfYy/5&u7hu.........tana.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kuten huomaatte olin ns hiihtämässä......enimmäkseen kynnöspelloilla joiden jäätyneet harjanteet meinasivat tehdä minulle kiusaa , lunta vain muutama sentti , joten hiihto ei ollut hiihtoa vaan kömpelömäistä taapertamista.
Mutta kuten aina.....hiihdon aikana mieleeni tuli jälleen kerran Wanahaa aikaa. Alahärmän Voltin kanslaiskoulussa oli hiihtokilipaalut , olisko ollu siinä 1959 paikkeilla jollon olin 13 vuatias. Koska siihen aikaan jokaisella kollilla ja miksei flikoilla kans oli kova kunto kesät talavet niin me mentiin lujaa joka tilanteessa. Molin aika haka hiihros ja toine samanmooneen oli Rajakankaan Pentti . Pentilla oli silloin kova lunssa/räkätauti eikä se päässy palio mihinkään , kiroili kun suksi ei luistanu. Melekeen mettä kaikui ja siitä tiesi missä Pentti menöö.
Noh. Minäpoika tuumasin että ny nappaan voiton ja heti lähärös painuin sellaasta vauhtia että Pentin isäki huusi...."kattoka Emppua (mua siihe aikaan kutsuttiin Empuksi) ...poika paahtaa ku mikäkin". Ja mää paahroin. Muistaakseni matka oli jotakin kolome kilomeeteriä ja jo enne Kärmesmäkeä sautoin (saavutin) monta menijää ja siitä tiesin että tairanpa voittaa kilipaalun...ja lisäsin vauhtia vaikka kurkus poltti ja keuhkois kans.
Mun hengitykseni oli sellaasta räheää vinkumista mutten periksi antanut. Silloisen ns takakarun kohoralla oli lievähkö nousu ja huomasin eressäni Suon Markun hilijaasta vauhtia etenevän, samassa kohtaa seisoskeli mun Isäni , joka huusi kurkku suarana......"mee ohitte....mee ohitte"....mutte mä juliennu niin teherä. Markku oli mun naapurista, noin 600 meeterin päästä ja enhän mä voinu parasta kaveria nolata pukkamaalla sen ohitte...ja Isäni juaksi mun vierellä latua ja huusi kovemmalla äänellä..."mee ny perkeles ohitte....mee mee..".
Mutten menny. Suon Markku, (jonka poika on laulaja Lauri Tähkä Teuvalta) , oli torella huano suksilla. Se hävis aina ja oli viimeinen melekeen joka kisas. Kun maali vihiroonkin tuli Markku kompuroi mua erellä ja sen peräs . Matkan varrella meidät oli ohittanut useita hiihtäjiä , "Puntun Paavokin" Mattilan sillan liepeillä asuva, eikä hänkään ollut häävi hiihtäjä....
Niin...justiin......Suon Markku oli 18 ;sastoista ja mä yhyreksästoista. Molin viimeinen. Pankaas arvaan mitä Isäni "sanoi" kun myähemmin kotiini tulin ??.. &%&¤RGR¤%#"E!!!YYt??jUUT!!dfYy/5&u7hu.........tana.
Ekku Mattila.
