26/3-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Vaikka olen tämänkin tositarinan kirjoittanut plogissani ainakin kerran , niin toistan sen.
Tosi surullinen tapaus.
¤¤
Isäni, joka oli kivityömies/laturi oli sotien jälkeen töissä pohjoisessa Suomea , räjäytystyömaalla , jossa oikaistiin tietä. Siinä kohtaa työmaata oli muutamia suuria irtokiviä ettei niitä ollut poisiirtäminen ennenkuin ne oli räjäytetty ensin pienimmiksi lohkareiksi.
Töissä oli Isäni lisäksi kaksi muuta laturia , raittiita tietysti , paitsi yksi , kotoisin Puolangalta. Sanotaan häntä vaikka Reinoksi.
Miehelle viina maistui. Sillä alueelta oli löydetty Saksalaisten piilottama konjakkikätkö , vanhassa navetassa , tammitynnöreitä täynnä. Reinokin otti eväittensä lisäksi putelin konjakkia , vanhaa ja hyvää ja sitä maisteli pitkin päivää, aamusta iltaan.
¤¤
Työmaan pomo ,sanotaan häntä vaikka Hannuksi ei lainkaan Reinon ryypiskelyistä pitänyt. "Joku päivä räjäytät itsesi humalassa , paras lopettaa ryyppääminen, muuten saat lopputilin Hannu sanoi ..annas olla viimeinen kerta".
Mutta ei. Reino ei varoituksista piitannut vaan humalassa toikkaroiminen vaan jatkui , kunnes tuli se lopullinen niitti pomolle. Reino sai lopputilin. Ruokapaussin jälkeen nähtiin Reinon hoippuvan kohti läheistä metsää ja sinne hän katosi.
¤¤
Sen työpäivän aikana oltiin saatu panostetuksi räjäyttämistä varten iso siirtolohkare metsän reunassa . Reijät oli porattu , useita kiloja dynamiittiä sinne , nalli, jossa oli tulilanka jo valmiina . Puuttui enää sytytys tulitikulla jota meni suorittamaan työmaan Hannu pomo.
Hän meni lohkareen eteen , sytytti tulilangan palamaan ja oli aikeissa palata suojaan missä muut jo odottivat räjäytystä.
Yhtäkkiä metsänreunasta ilmestyi juosten potkut saanut Reino . Hän sieppasi pomosta vyötäröotteella kiinnni ja retuutti huutavan Hannun siirtokiveä päin , kohtaan jossa pian tapahtuisi tuhoisa räjähdys.
Isäni kertoi monta kertaa että Hannun huuto ei ollut tästä maailmasta. Se oli eläimellistä hysteeristä kammottavaa kirkunaa joka loppui valtavaan räjäytykseen. Kuolleitten palasten noukkiminen kesti lopun päivää , eikä kaikkia edes löydettykään. He joutuivat kaatamaan lähikuusen, jonka yläoksalla retkotti irtonainen verinen jalka .
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Vaikka olen tämänkin tositarinan kirjoittanut plogissani ainakin kerran , niin toistan sen.
Tosi surullinen tapaus.
¤¤
Isäni, joka oli kivityömies/laturi oli sotien jälkeen töissä pohjoisessa Suomea , räjäytystyömaalla , jossa oikaistiin tietä. Siinä kohtaa työmaata oli muutamia suuria irtokiviä ettei niitä ollut poisiirtäminen ennenkuin ne oli räjäytetty ensin pienimmiksi lohkareiksi.
Töissä oli Isäni lisäksi kaksi muuta laturia , raittiita tietysti , paitsi yksi , kotoisin Puolangalta. Sanotaan häntä vaikka Reinoksi.
Miehelle viina maistui. Sillä alueelta oli löydetty Saksalaisten piilottama konjakkikätkö , vanhassa navetassa , tammitynnöreitä täynnä. Reinokin otti eväittensä lisäksi putelin konjakkia , vanhaa ja hyvää ja sitä maisteli pitkin päivää, aamusta iltaan.
¤¤
Työmaan pomo ,sanotaan häntä vaikka Hannuksi ei lainkaan Reinon ryypiskelyistä pitänyt. "Joku päivä räjäytät itsesi humalassa , paras lopettaa ryyppääminen, muuten saat lopputilin Hannu sanoi ..annas olla viimeinen kerta".
Mutta ei. Reino ei varoituksista piitannut vaan humalassa toikkaroiminen vaan jatkui , kunnes tuli se lopullinen niitti pomolle. Reino sai lopputilin. Ruokapaussin jälkeen nähtiin Reinon hoippuvan kohti läheistä metsää ja sinne hän katosi.
¤¤
Sen työpäivän aikana oltiin saatu panostetuksi räjäyttämistä varten iso siirtolohkare metsän reunassa . Reijät oli porattu , useita kiloja dynamiittiä sinne , nalli, jossa oli tulilanka jo valmiina . Puuttui enää sytytys tulitikulla jota meni suorittamaan työmaan Hannu pomo.
Hän meni lohkareen eteen , sytytti tulilangan palamaan ja oli aikeissa palata suojaan missä muut jo odottivat räjäytystä.
Yhtäkkiä metsänreunasta ilmestyi juosten potkut saanut Reino . Hän sieppasi pomosta vyötäröotteella kiinnni ja retuutti huutavan Hannun siirtokiveä päin , kohtaan jossa pian tapahtuisi tuhoisa räjähdys.
Isäni kertoi monta kertaa että Hannun huuto ei ollut tästä maailmasta. Se oli eläimellistä hysteeristä kammottavaa kirkunaa joka loppui valtavaan räjäytykseen. Kuolleitten palasten noukkiminen kesti lopun päivää , eikä kaikkia edes löydettykään. He joutuivat kaatamaan lähikuusen, jonka yläoksalla retkotti irtonainen verinen jalka .
Ekku Mattila.
