27/3-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tämänkin tosijutun olen kirjoittanut varmaankin jo kaksi/kolome kertaa , mutta (ainakin omasta mielestäni se on niin hupaisa ),että tässä se taas tuloo:
Syntymäkotini oli ja on yhä Alahärmän Lapuanjoen reunamilla , noin 150 metrin päästä rannasta.......Meirän kohtaa joesta , sen toisella puolella , Volttiin päin 300 metriä ,alajuoksulla oli aika hyvä uimaranta. Koska siinä oli hiekkaa eikä se ollut kovinkaan syvää , niin kesäisin siellä polskutteli meitä kersoja useita. Siispä yhtenä kesäpäivänä meirän paatilla (on tasapohjainen vene) soudettiin joen toiselle pualen ja uimaan vaan. Mukana oli ainakin Mattilan Pentti, Mattilan Pauli , Kankhan Mauri ,sekä Kalliokosken Urpo ja mä itte.
Siellä uimarannalla oli , kumma kyllä, nuaria samanikääsiä (15 vee) neitokaisia , joka oli tietysti meille kolleille ns hyvä juttu....(mukamas)
Vaatteet nakattiin kuusen juurelle ja uimahousut jalassa plumssautettiin jokhen että vesi pärskähtel. Välillä noustiin rannalle lämmittelemään auringos ja sivusilimillä luurattiin likkojen suuntaan. Ihan siltä näytti että he meitä kans tiiraili sillai niinku ja siitähän sain oivan aatteen...............Tuumasin että otanpas kovan vauhrin joen penkalta ja sitten sukellan hianossa kaaressa veteen ja eikun tuumasta toimeen. Ensin tarkistin yläluomieni alta että flikat varmasti näki miten mä valmistauduin ja juoksin kintut vilistäen kohti rannan penkkaa, josta saisin hyvän ponnahdustasanteen.
.....Plums....
Voi miten hienossa kaaressa sukelsin veteen , vähän sivussa itse uimapaikalta ja suoraan veden pinnan alla olevaan ruostuneeseen katiskaan. Pläts.......yhä muistan sen kivun tunteen rinnassa , mahassa , jaloissa kun katiskan terävät reunat raastoi mun herkkää nahkaani. Arvakkaapas etten kaikkien nähden joesta ylös noussu. Sillai pualisalaa , vähän kumarassa koetin kompuroira ylös penkalle , jossa vaatteeni ylleni pujin. Yhtään en katsellut olisko ne flikat nähneet mun köppääsen (hupaisan ) näytökseni.
Siinä kiipesin paattiini ja märät uikkarini persuksissa kotiini hiivin. Senverran olin sekaasin ,etten muistanut kavereita veneeseen ottaa, vaan he joutuivat kävelemään kotiinsa Mattilan/meijjerin sillan kautta.
Jo noin tunnin päästä tapatuneesta sotkin polokupyärälläni Voltissa olevaan kemikalioon , josta ostin pari tuuppia Basimysinrasvaa. Sitä meni aikalailla paljon ennenkuin ne raapimishaavat paranivat , parissa viikossa ja nahkani oli jälleen kunnossa.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tämänkin tosijutun olen kirjoittanut varmaankin jo kaksi/kolome kertaa , mutta (ainakin omasta mielestäni se on niin hupaisa ),että tässä se taas tuloo:
Syntymäkotini oli ja on yhä Alahärmän Lapuanjoen reunamilla , noin 150 metrin päästä rannasta.......Meirän kohtaa joesta , sen toisella puolella , Volttiin päin 300 metriä ,alajuoksulla oli aika hyvä uimaranta. Koska siinä oli hiekkaa eikä se ollut kovinkaan syvää , niin kesäisin siellä polskutteli meitä kersoja useita. Siispä yhtenä kesäpäivänä meirän paatilla (on tasapohjainen vene) soudettiin joen toiselle pualen ja uimaan vaan. Mukana oli ainakin Mattilan Pentti, Mattilan Pauli , Kankhan Mauri ,sekä Kalliokosken Urpo ja mä itte.
Siellä uimarannalla oli , kumma kyllä, nuaria samanikääsiä (15 vee) neitokaisia , joka oli tietysti meille kolleille ns hyvä juttu....(mukamas)
Vaatteet nakattiin kuusen juurelle ja uimahousut jalassa plumssautettiin jokhen että vesi pärskähtel. Välillä noustiin rannalle lämmittelemään auringos ja sivusilimillä luurattiin likkojen suuntaan. Ihan siltä näytti että he meitä kans tiiraili sillai niinku ja siitähän sain oivan aatteen...............Tuumasin että otanpas kovan vauhrin joen penkalta ja sitten sukellan hianossa kaaressa veteen ja eikun tuumasta toimeen. Ensin tarkistin yläluomieni alta että flikat varmasti näki miten mä valmistauduin ja juoksin kintut vilistäen kohti rannan penkkaa, josta saisin hyvän ponnahdustasanteen.
.....Plums....
Voi miten hienossa kaaressa sukelsin veteen , vähän sivussa itse uimapaikalta ja suoraan veden pinnan alla olevaan ruostuneeseen katiskaan. Pläts.......yhä muistan sen kivun tunteen rinnassa , mahassa , jaloissa kun katiskan terävät reunat raastoi mun herkkää nahkaani. Arvakkaapas etten kaikkien nähden joesta ylös noussu. Sillai pualisalaa , vähän kumarassa koetin kompuroira ylös penkalle , jossa vaatteeni ylleni pujin. Yhtään en katsellut olisko ne flikat nähneet mun köppääsen (hupaisan ) näytökseni.
Siinä kiipesin paattiini ja märät uikkarini persuksissa kotiini hiivin. Senverran olin sekaasin ,etten muistanut kavereita veneeseen ottaa, vaan he joutuivat kävelemään kotiinsa Mattilan/meijjerin sillan kautta.
Jo noin tunnin päästä tapatuneesta sotkin polokupyärälläni Voltissa olevaan kemikalioon , josta ostin pari tuuppia Basimysinrasvaa. Sitä meni aikalailla paljon ennenkuin ne raapimishaavat paranivat , parissa viikossa ja nahkani oli jälleen kunnossa.
Ekku Mattila.
