lauantai 26. marraskuuta 2016

"Äiti...täällä on setä."....

26/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Vuonna 1973  mulle tuli avioero ja sen kunniaksi ostin moottoripyörän. 350 kuutioisen Yamahan.
Oijee.
Otin Valtion töistä vuoden virkavapaata, Hain  Suomen leirintäalueiden oppaan ja eikun tienpäälle.
Fruum...fruum...
Tarkoituksenani  oli kesän  jälkeen palata takaisin Helsingin Kalliossa olevalle kämpälleni  Porvoonkatu 5-7 B 63.
Mutta eihän se  niin mennyt.
Sillä...  Raimo veljeni oli  mennyt kihloihin,ja he  tarvitsivat asuntoa ja tottakait....luovutin  omani heille. Olkke hyvä.
Luulin että löydän jostakin  toisen asunnon ennen talven tuloa, mutta eihän se taaskaan niin  mennyt..
Noh antaakaas  olla......
Kesä oli ja meni ja tuli syksy sekä loska. Monessa asunnonvälityspaikassa  kävin, mutta eipä onnistunut. Ei. Ennenkuin  huomasinkaan  leirintä-alueet menivät yksi kerrallaan kiinni ja niin minä olin moottoripyörineni /telttoineni  keskellä Hesaa.
Marraskuussa oli ulkona pakkasta  muutama aste. Kun  muutakaan paikkaa ei ollut, niin  hiippailin vanhaan tuttuun paikkaani , entisen asuntoni kellarivarastoon , numeroon  63 ja sinne lämmittelemään....
Varaston koko oli noin  1,5 metriä x metri.Korkeus  suurinpiirtein  2,5 metriä. Jokapuolella  oli ns katiskaverkkoa, myös ovessa  myös. Siihen  sai myöskin lukon, jos halusi ja usealla sellainen olikin.....
Siis sinne minä  ujuttauduin.Nostelin  seinille  vaatteita sekä paperinpaloja ja varaston  oven peitin sisäpuolelta paffinpalalla. Ei hyvä....ensinnä en saanut jalkojani suoraan ja perseeni alla oli kaikenmaailman  lumppusäkkejä.  Nooh....kesken  oleiluni kuulin miten käytävää pitkin asteli nainen pienen muksunsa kanssa. Ja saateri....naisen varasto oli ihan siinä mun vieressä, oikealla puolella ja sitä hän alkoi tonkimaan. Etsi kaiketi jotakin , tiesmitä.
Uteliaiden kersojen tapaan  naisen muksu  alkoi  suorittaa tutkimusta. Se  availi  muutaman oven  ja lähestyi uhkaavasti   varastoa 63 jossa  itse olin.
Ennenkuin huomasinkaan muksu koetti  avata  varastoni ovea ja minä siitä kaikin voimin kiinni  pitämään. Sisäpuolelta , sormellani vetäen. Sitten  näin  miten pieni sormi siirsi edessäni olevaa paffinpalaa sivummalle ja näin syntyneestä aukosta  huomasi minut.
"Äiti...ipana huudahti....äiti täällä on setä.."
"Ei siellä mitään setää ole...äiti  vastasi..."
"on on...täällä on setä...lapsi  intti....
"Ole nyt hiljaa...äiti sanoi...ei siellä  voi olla mitään setää...usko nyt".
¤¤¤¤
Huh.....huokaisin....onneksi  kersa lähti äitinsä kanssa  ja  pystyin jatkamaan  lämmittelyäni.
Huh.

Ekku Mattila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti