perjantai 18. marraskuuta 2016

Käsikirjoitukseni WSOY:hyn.....1968 ja miten kävi ?

18/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Helsingissä Yläkaskentie 27 ;ssä  aloin kirjoittamaan  romaania.
Taikka Tapanilaahan se oli.  Hesaan  9 km.
Vuosi oli 1968 , huhtikuu ja vuokratalossani  porstuan yläpuolella parveke.
Joka aamu kello  04.00  sinne menin.
06.00  saakka ja sitten bussilla töihin Helsinkiin.
Kirjoitin kuin horkassa  3 viikkoa,  noin 10 liuskaa  joka aamu  ja jopa aloin tuntemaan itseni kirjailijaksi...(heh).
Kun valmista syntyi  300  liuskaa, niin  tuumasin että siinä se on. Huippuromaani on  kohta valmis.Suomi  ihastelee  kirjaani.  Tuntematoon  Sotilas jää sen varjoon , Sinuhe Egyptiläisestä puhumattakaan . Punainen Viiva on heikkoa kamaa. Ilmari Kianto on saanut  voittajan. Väinö Linna  Mika Waltari ja  Ekku Mattila.  Oijee.
Eikun rustaamani liuskat     isoon kirjekuoreen.
Bussilla Hesaan.  Ja:
WSOY:yn toimitalon eteen  pysäytin Mannerheimintiellä ja  portaita ylös toimitukseen.
"Päivää sanoin....mulla olisi  käsikirjoitus  tulevasta kirjasta ja jättäisin sen arvoitavaksi teille"....Sen nimi on ..jatkoin....Luoti vinkuu  ilkeästi ja  kaikki kirjassa tapahtuvat  asiat  liikkuvat Helsinki/Töölö/Lauttasaari/Malmin alueella.".
"Vai niin sanoi nainen tiskin takana.....voitte jättää sen meille....me luemme sen ja lähetämme  sinulle vastauksen muutaman kuukauden päästä , että sopiiko se WSOY: yyn  kustannusalaan....antakaa osoitteenne..,kiitos ja näkemiin..."
"Näkemiin"  vastasin....ja  lähdin rakennuksesta.
Matkalla  asuntooni   istuin bussin takaosassa.Mietin että  tietääköhän  kukaan muista matkustajista, että samassa  bussissa istuu  tuleva  kuuluisa Suomalainen kirjailija.
Niin kului  2 viikkoa.
Posti  tuli.  Mukana  suuri harmahtava kirjekuori  ja kädet täristen avasin sen.
Siellä oli käsikirjoitukseni, sekä  sen päällä paperi. Siinä luki suunnilleen  näin:
"Olemme tutustuneet  jättämäänne käsikirjoitukseen luoti vinkuu ilkeästi. Valitettavasti se ei juuri nyt täytä niitä  kriteereitä  jonka ansiosta  ottaisimme sen julkaisuohjelmaamme.On mahdollista  että kenties joskus  myöhemmin otamme yhteyttä teihin asian tiimoilta. Älkää  kuitenkaan ottako yhteyttä meihin. Me ilmoitamme sitten jos se aika koittaa".
Voi että mä masennuin.
Soli siinä ja kaput.
¤¤¤¤
Myöhemmin 10 vuoden päästä luin Väinö Linnan  omaelämäkertaa.  Siinä hän  kertoi miten  vasta  9:seksäs  kirjapaino otti hänen Tuntematon Sotilas  käsikirjoituksensa julkaistavaksi.Siis....noh...paree näin...ei musta kirjailijaa olis  tullu....vai?
Häh?

Ekku Mattila.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti