maanantai 28. marraskuuta 2016

Kirottu kuparitaulu sai kyytiä...

28/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Vaaramenrantaan menimme peräkanaa.
Hyllykalliolle.
Autot talon pihalle, sisälle kävelimme ja suoraan kamariin, jonka seinällä  taulu  oli.
Pianon päällä.
Taulun koko oli noin  metri kertaa   60 senttiä. Ohueen kuparilevyyn aika hienosti takomalla tehty.........raamit samasta aineesta. Valoa ja varjoa siinä näkyi.
Valoa ,mutta liikaa tummaa varjoa.
Taulusta huokui  suru sekä tuska. Kipu  ja  ikävyys. Menetetty elämä , kadotettu aika , ilkeä pahuus kummalla tavalla. Sen heti huomasin. Taulu oli pahuutta täysi.
Ei hyvä.
Heti otin taulun seinältä  alas. Veimme sen talon taakse, puutarhaan, lähelle halkopinoa.  Kirvestä pyysin ja sen sainkin. Pieniksi palasiksi plätkin taulun , hakkasin sekä hakkasin. Heikki avusti lekalla...Ainakin  kahteenkymmeneen  palaseen taulun rikoimme , ruttasimme ja hakkasimme  olan takaa. Hiki melkein  tuli.
Sitten palaset  puulaatikkoon , mukaan bensaa, sekä muutama  tervapaffin palanen. Suuntana  Roveksen lähellä oleva entinen  kivimurskaamo. Metrin syvyiseen hiekkakuoppaan  koko höskä,..........läheltä  löytyneet puunpalaset  vielä päälle....bensaa ja tulitikku.
Fsooooh....
Se syttyi. Kerralla alkoi palaa.Musta savu vain nousi taivaalle. Varmistukseksi  potkimme  hiekkaa montun päälle. Hyvä juttu. Sinne jäi kirottu esine.
Kummitelkoon nyt siellä.
¤¤¤¤
Myöhemmin kuulin että Heikin ja Liisan  talo rauhoittui täysin. Kuparitaulun tekijä oli nähtävästi  joku entinen murhaaja tiesmikä. Vaasan vankilassa istunut.Hänen  sielunsa aikaansai  tauluunsa   mustan  energian............mustan, pahan enrgian.
Rikoimme sen voiman.
Rikoimme.

Ekku Mattila.