sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Pukulenkkeilijän mysteeri.

6/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Minulla on blogikirjoituksia noin  4000   sivua  suunnilleen , 4 vuoden ajalta ja sieltä löytyy   tositarinoita laidasta laitaan. Yli  350000  lukukertaa  100 maasta.
Moni  haluaa että  kirjoitan  esim , jotakin   paranormaalia, jotakin kummitusmaista ja niin teen taas vaikka samasta aiheesta olen jo kirjoittanut muutamaan otteeseen.
Ok.
Siis mennään Espoon Olariin, noin vuoteen 1978 ja lenkkipolulle. Se sijaitsee keskuksesta   1 km päässä ja oli hyvä  juosta. Talvella ei mutta heti kun lumet suli niin oijee. Siihen ajettiin jatkuvasti  kuivia  sahajauhoja joka  teki radan kimmoisaksi ja jaloille  hyväksi.
Olen aina ollut   hyvässä kunnossa , juoksuakin ajatellen ja monesti tykkäsin  haastaa  muut radalla juoksevat.
Kuten sinäkin iltapäivänä  tein. Radalla olin juossut jo  kymmenkunta kierrosta x 1,5 km  ja aikeissa lähteä  kämpälleni  päin. Edessäni , noin   50 metrin  päässä havaitsin  lenkkeilijän  viilettävän ja siis hänestä saan oivan  kilpakaverin. Tarkoitukseni oli  pyyhältää  juoksijan ohitse , katsoa mihinkä kaverin kunto riittää ja sitten pyyhältää hänen  ohitseen.
Juu.
Mutta.....vaika kuinka koetin häntä tavoittaa, niin välimatkamme pysyi koko ajan samana.Jota suuresti ihmettelin. Koska oli  alkukevät, niin   ei ruohojakaan kunnolla vielä ollut, ei puskiakaan, eikä muutenkaan  mitään  näkökenttää peittävää. Puutkaan eivät olleet  suuria   ja niiden väli suunnilleen  10 metrin luokkaa.
Hammasta purren  juoksin. Voi sanoa että  kaikin voimin  yritin , mutta en miestä tavoittanut metriäkään. Kun tuli sellainen  alue jossa näkyväisyys oli  30-40 metriä, niin   hämmästyneenä havaitsin miehella olevan tumma puku  yllään , nappaskengät jalassaan  ja valkoinen paita. Heti ajattelin että tuo taitaa olla joku "Lasse Virenin" kaltainen  entinen huippujuoksija,. joka  huvikseen juoksentelee.
Siispä halusin tunnistaa hänet. Edessämme oli aika jyrkkä nousu jonka  yhteydessä  olin aikaisemminkin viilettänyt  muiden   ohitse ja siihen siis voimani latasin. Mahanalustani jalkoja täynnä   turbovaihteella  kipaisin sen mäen yli.......mutta ??!!
Pukujuoksujaa ei missään näkynyt.
Hän oli hävinnyt kuin maan nielemänä. Puuf. Kuin se kuuluisa kaasu Saharaan.
Pyörin siinä katoamispaikalla  aika pitkään ja etsin mahdollisia  piilopaikkoja  mutta sellaisia  ei ollut.
Pukumies katosi.
Kuka hän oli?
Mistä hän tuli?
Minne hän meni?

Ekku Mattila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti