keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Minä....Pervitiini ja hiekkalapio.

19/2-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Vuonna  1960   naapurini  Syrjäsen Matti  tuli  meille  ja kysyi että  tuukko Emppu  hänen  kanssaan   hiekkaa  ajamaan  nyykauppiin  ja mä sanoin että  tuun.  Olin  siihen   aikaan  14  vuotias  kolli ja kun aikaa oli, niin heti  seuraavana  aamuna  kello 04,00  hiekkakuopalle , jossa Matti  jo odotteli petteri (Pedford)  kuorma-auton kanssa.  Siinä oli, onneksi  kippi  sekä noin  50 senttiset  puiset  laidat  ja  eikun hommiin. Molemmilta    puolilta  hiekkaa  lapioilla  nakeltiin  ja  voi  että  se  aluksi   tuntui  niinmaanerkeleesti että , varsin  seliässä.  4-5   kuormaa  me  ehdittiin ajaa päivässä  nyykaupin  satamaan, jossa oli menossa  joku  valu  ja  silleen.  Yhden  kerran  kun  mentiin  Vöyrin mutkaisia   sorateitä , niin  yhydes  pahas  mutkas  vastaan  tuli  propsikuormaa  täynnä oleva  rekka  ja  oli  tipalla  ettei  yhteen    törmätty. Kuskin  puoleiset  peilit  kerran vaan kilahti  ja  tippui  tienvarteen.  Klons.  Eikä  kumpikaan  pysähdytty.
¤¤¤
Nooh.  Matti oli  tavattoman  sitkeä. Siinä missä  mä heittelin  lapiolla  kerran , niin  Matti  viskoi    ainakin  kaks.Sen  lapiokädet  viuhtoi  kun myllyn siivet  kovalla  tuulella.   muutaman kerran  päivässä  Matti  kaivoi  sarkatakkinsa  etutaskusta  sellaisen  sormen  vahvuusen  paffiputken, otti  yhden pillerin ,  ...."päätä  särköö niin  perkeleesti" ,  nielaisi  sen ja  taas   lapio  alkoi  viuhtoa...............Parin  viikon päästä mullakin alkoi   päätä  särkeä  ja kun sitä  jatkui  muutaman päivän , Matti  laittoi  yhden pillerin kannonnokkaan, pieni sen  viiteen/kuuteen osaan ja  antoi pienen palasen mulle. Huuuuuh.....miten  voimat mulle palasi  ja  heti kerralla. Pääsärystä  ei ollut enää  tietoakaan  ja  pystyin olemaan Matin   taharissa mukana  hiekkalapion  heittelyssä.
Näin kului  3  kuukautta  ja  hiekanajo  loppui  nyykauuppiin. Minäkin  menin  ns  muualle  töihin, ensin  Härmäsen Siirin leipomoon Alahärmän kirkolle.  Sitten  Ojalan  Erkin kutomoon  laitosmieheksi , Helsinkiin  ja  sitten  kutsuttiin SA:aan leipiin  Oulun  Hiukkavaaraan.
Armeijassa  selvisi mitä  ne  "päänsärkypillerit"  olivat. Samanlaisia  käyttivät  Suomen  sodissa  esim  sissit, jotka   talvella hiihtivät    väsymättä  todella pitkiä  taipaleita .
Niinpä juuri......."päänsärkypillerit"   olivat  Pervitiiniä. Koska  olin  silloin  nuori 14  vuotias  kolli , niin en  tullut ...vielä.....huomaamaan  josko  pillereissä olisi  ollut  viagran "sivuvaikutuksia".
Ainakin  hiekkalapio   alkoi  viuhtomaan.

Ekku Mattila.