sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Yövartija , 1965 , Helsingin Rettingin tupakkivarastohalli ja kolme varasta .

9/2-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Vuonna  1965   olin  yövartijana  STV:llä  (Suomen Teollisuuden  Vartionti ) Helsingissä ja  yhtenä  työkohteena oli    tupakka/sikariyhtiö  Rettincin  suuri varasto  sataman  lähellä.   Kerran tunnissa  piti  paikalla  käydä , sisällä saakka ja  hallin perällä  seinällä  roikkui  avain , jolla  piti  vartijan   kaulassa  roikkuvaa  koodimötikkää  vääntää  ja  siihen  jäi  tunniste ,paperikieppi , että   paikalla oli  yövartija  käynyt.
Siinä  varastossa oli  isoja savukekartonkipaketteja/irtotupakkaa/ym  tupaten  täynnä ,  kymmeniä , jollei satoja  ,vähän saman  näköisiä kuin   paperipäällisiä heinäpaaleja  ja  tuoksu oli kuulkaas  voimakas.  Monta  päivää  virkapuku   tuoksui  sikarille , hiukset  ja koko  mies .
¤¤
Olin  paikalla  jo käynyt  yövartijana kahtena  yönä , vaikka  minulla oli kova  kuume/yskävaiva , mutta  tauti  paheni  niin paljon ,että  pyysin STV/peeuulta  sairaslomaa  ja  se  minulle  myönnettiinkin........ja  jäin  kotiini Kallioon  köhimään.
Seuraavana  aamuna  sain puhelinsoiton   pomolta  ja  kuulin  aikalailla  ikäviä uutisia  viimeyön  tapahtumista. Varastolle  oli   mennyt  yövartijasijainen , 140  kiloinen ,  190   senttinen vanhempi  mies joka  oli keskeyttänyt  varastolle  murtautuneet   roistot  kesken  puuhiensa. Heitä oli ollut  3 ulkomaalaista  rosvoa  ja  olivat  hakanneet  yövartijan  rautaputkilla  henkihieveriin .  Hän joutui  makaamaan  sairaalassa  melkein  2  kuukautta ja  selvisi  nipinnapin .  Hänen  toinen  silmänsä  sokeutui  , lisäksi   muitakin vammoja  ja  joutui  jäämään  eläkkeelle   tapauksen  vuoksi.
Oliko kuume/yskä minun  pelastukseni ,  vaiko  niiden kolmen  varkaan.??......Sillä  noin  kuukautta  ennen  olin saanut  luvan kantaa  asetta  työssäni  ja   taskussani  oli   Belgialainen  taskupistooli  FN  7,65 , (Bobrikoffin   pyssy) .  Rettingin tupakkivarastohallissa  olisi   kenties  tapahtunut    aikamoinen  tappelu  , taikka  sitten ei.

Ekku Mattila.