8/12-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
"sika".........Näin Joulun läheisyys panee Wanahoja muistoja (taas) mieleeni. Oli Alahärmän kunta ja vuosi 1954. Olin siihen aikaan Voltin kansalaiskoulussa ja noin viikko ennen Joulun aattoa.Vanhempani olivat, kuten aina ennen Joulua kasvattaneet sian joulupöytää "notkuttamaan" ja kuinkas ollakaan sian aika tuli. Kello oli siinä 06,00 paikkeilla ja odotimme teurastajaa , joka oli naapurin Amalia "siantappaja nainen". No siinähän hän tuli polokupyärällä jonka jopparilla oli rottinkinen koppa ja siellä kirves, puukko että muita tarvittavia työkaluja........
ja niin me navettaan mentiin. Äitee ensin, Iskä , Amalia ja mä viimeisenä. Äitee laittoi sian turvan alle lattialle ison emalisen pesuvarin jossa leippäressua ja muuta hyvää jota possu ei voi vastustaa. Sitten Amalia astui hilijaa porsaan eteen , nosti kirveen hamarapualen ylös ja iski elukkaa voimalla päähän......töms......mutta antakaas olla. Kirves osui navetan matalaan kattoon, siitä luiskahti sillai sivulle että isku osuikin sikaa toisen korvan paikkeille. Kaikeksi pahaksi onneksi, mutta hetkellisesti sialle hyvä tsäkä , navetan ovi oli jääny vähän raolleen ja siitä kapeasta raosta elukka ryntäsi pakoon pihalle.......iiiiiiiiiiiiiiiikkkkkkkkkkkkk..vaan kuului ..........iiiiiiiiiiiiiiiikkkkkkkk.....Sika juoksi jumalatoonta haipakkaa ns toiskanmaäelle, jossa oli naapurin vanha markki ja me sen peräs. Meinaa viäläkin mua naurattaa kun näjin sen tapahtumaketjun kun elokuvissa ikään. Sika juoksi sillai vintturassa asennossa, sillä ilmeisesti kirves oli vioittanu sen nuppi/aivorakennetta , saparo moness solmus ja me sen peräs. Ainakin 50 meeteriä, jossei eneekin se juaksi ja sitten se saatiin kiinni. Isse veti elukaa hännästä /takakintuistaaan kiskoen , sikaa joka yhä kirkui ja kovaa.....iiiiiiiiiiiiiikkkkkkkk.......takaasin talomme pihalle, jossa oli jo valamiina ns kalttauspöytä. Se viäres Amalia katkaisi sian kurkun. Minä nuarimpana talon poikana pirin sätkivää possua takajaloista ylhäällä että veri valuisi paremmin siihen pesuvathin. Voi poijaat kun se sian kuuma veri höyrysi. Niinja haisi verelle.
Lopuksi täytyy tunnustaa että kyllä se kinkku oli sitten hyvää.Niinja se klasukeitto...ja verimakkarat sekä alatoopi. Kenties tämän muiston(ko?) takia lopetin sian/lihan/ kinkun syämisen vuanna 1969. Ja se lakko on pitänynnä.Ja pitää.
Ekku Mattila.
