keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Lumimies Härmässä 1956..
11/4-2012.
Syntymäkotini on Alahärmässä Lapuanjoesta noin 200 metrin päässä.
Varsinkin kesällä tapanani oli hiipiä joen penkalle,sekä seurata joessa uiskentelevia sorsia ja biisamia.
Näin tein myöskin vuonna 1956. Joen vastarannalla oli jonkinlaista ruohoa sekä kolme neljä jo lehdissä olevaa pajupensasta.Istuskelin matalana litteän kiven päällä kun kuulin vastarannalta rapinaa sekä pajupensaiden oksien taipumista. Niiden pensaiden väli oli suunnilleen 3-4 metriä . Äkkiä yhdestä pensaasta rapina yltyi ja sen takaa ilmaantui jonkinlainen apinankaltainen olio,pituudeltaan noin hiukan yli metrin ja jonka kädet roikkuivat melkein maahan saakka.
Otuksen pää oli kummallisen alhaalla,kaulan kohdalla ja selässä niinkuin reppu,taikka kyttyrä.Se mihin kiinnitin heti huomioni oli se,kun otus liikkui tavallaan hidastetusti,liukuen,jotenkin nesteen pinnalla mennen.
Vaikka olin aivan hiljaa,melkein hengittämättä,niin otus vaistosi minut ja oltuaan niiden kahden pajupensaan välissä,nopealla loikalla hyppäsi siihen toiseen. Otus hiuskutteli ja heilutti sitä pensasta ja kotvan kuluttua aivankuin avasi sen keskeltä,sekä tuijjotti minua kohden. Sen jälkeen apinamies katosi silloisen uimarannan suuntaan,enkä enää häntä havainnut.
Lapuanjoki on siinä kohtaa noin 45 metrin levyinen, joten otuksella oli hyvä vaisto,hajuaisti,taikka muu taito koska minut huomasi. Silloin olin noin 10 vuotias.
Odottelin kotvan aikaa näkisinkö olion uudelleen ja sitten lähdin kotiini.
Tottakait vanhemmilleni kerroin ja he vakuuttivat että olin näkyjä nähnyt. Kuitenkin hekin jotakin uskoivat,koska eivät moneen päivään joenrantaan minua päästäneet.
Siis...mikä olio oli?
Vuonna 1969 Helsingissä kerroin tämän saman asian silloiselle Alppilan seurakunnan pastorille Otso Kiannolle ja hän sanoi otuksen olleen näkymä jostakin toisesta ulottuvuudesta ja se oli jonkinlaisen ajallisen repeämän kautta vahingossa ilmaantuneen näkyvilleni. Siis tavallaan alkuihminen .
Kuitenkin,,,,,noin 1970 oli jossakin lehdessä artikkeli Himalajan lumimiehestä ja ihmeekseni huomasin Härmän otukseni huomattavasti muistuttaneen lumimiestä....pienemmässä mittaluokassa kuitenkin.
Oliko olio kenties jonkinlainen humanoidi?....vai mitä? Samalla kohtaa on ennenkin ja myöhemminkin näkynyt,sekä kuulunut kummallisia asioita. Isäni havaitsi joen päällä kirkkaita lautasia....ja miten sellaisesta irtosi pienempiä valopalloja jotka häipyivät eri suuntiin. Isäni mukaan ne olivat Venäläisiä tiedustelulaitteita ja vakoilujuttuja.Isä ei uskonut lentäviin lautasiin..
Mitäs tuumaatte asiasta?
Loikataanko vuoteen 1973,,taas ja Kokkolan Kajaanin väliselle maantielle.
Olin moottoripyörälläni lähtenyt huristelemaan Kokkolasta kohden Kajaania ja kello oli noin 4 aamulla.
Päivä oli kirkas, lämmin ja hieno.Pitkällä suoralla jota reunusti matalat kippurakoivut,taikka muut pensaat huomasin minusta noin 300 metrin päässä tiellä seisovan ihmisen. Paikasta oli Kajaaniin noin 80 km.
Hiljensin vauhtia sillä luulin jonkun tarvitsevan apua,mutta mitä ihmettä....
Noin 50 metrin päässä huomasin tiellä seisovan todella ison ja kummallisen miehen,ruman kuin Notredamin kellonsoittajan,,,naama irvessä ja leveät kädet harallaan,,,minua selvästi koettaen pysäyttää.
Huomaamatta vaihdoin vaihteen kakkoselle,kytkimen pohjaan ja hiljaa edeten miestä kohden.
Noin 5 metrin päässä päästin äkkiä kytkimen, kumarruin matalaksi tankin päälle ja painoin kaasua.Väistin hirviön koukkaamalla ja kohtaamispaikassa tämä koetti huitaista minut pyöräni päältä pois.
Se on varmaa......jos olisin pysähtynyt,taikka minut olisi kaadettu,niin minua ei enää olisi ...Äijä oli todella suurikokoinen, yli 2 metriä ja roteva kuin mikä. Siinä ei karatetaidoistani olisi ollut hyötyä penninkään vertaa.
Minut olisi sotkettu suohon.
Mikä hirviö oli?
Minuako se kyttäsi?
Vankikarkuriko itärajalta?
Täh?
Nyt rakettiasiaan,valonnopeuteen,,
Olette varmasti lukeneet että raketti pitäisi mennä sinne ja sinne valonnopeudella.Siis kaasu pohjaan ja melkein 300000 km sekunnissa. Kuulemma joku tähti on niin kaukana että matka sinne kestää valonopeudella niin ja niin kauaa ja pitää rakentaa raketti joka pystyy siihen nopeuteen.
Jaahas,,,,on vanhanaikaista luulla että raketilla joskus mennään pitkiä matkoja...esim kymmeniä,taikka satojakin vuosia. Ei tarvita kuin pienen pieni kosminen siru,niin raketti on entinen,avaruuden romukasa.
Ei siis onnistu..
Joku sanoo,että ajansiirtymä...jo viisikymmentäluvulla esiinnoussut "atomisiirto". Rakennetaan siis sellainen,jonkinlainen siirtokoppi ja nappia painamalla sinne ja tänne,pitkin linnnrataa.
Eihän se kuulkaa onnistu...Nykytietämyksen mukaan ihmisen pitäisi hajottaa atomitasolla ja sitten koota jossakin pääteasemalla uudelleen ihmiseksi. Ei muuten taaskaan onnistu..ei. Kun atomit hajoitetaan niin takuulla ihminen kuolee että napsahtaa....siinä menee henki kerralla,eikä toivoa enää ole.
Muttaaaa,,,
Tehdään huoneenkaltainen tila ja sinne mahdollisuus muuttaa ajan kaari,muutetaan sen atomirakenne ja sitäkautta avataan suora ikkuna minne halutaankin mennä. Tavallaan ovi tulevaisuuteen ja miksei menneisyyteenkin, kuin putki joka mahdollistaa aikamatkailun.Tulevaisuudessa se onnistuu ja ihminen on edelleenkin kokoinainen atomineen kaikkineen.Televisiohan on täynnään kaikenmaailman portteja,joten teoriahan on melkein keksitty. ja kuulemma Perussa sekä Egyptissä on kenties ollutkin vastaavia portteja.
Näin,,,raketit ovat kohta vanhanaikaisia,museokamaa....avaa siis porttis,,ovesi.
Että näin.
Aika katosi...
Alahärmässä vuonna 1982 oli huhtikuu ja ilta kello 20.00.Tapani mukaan vein roskapussin säilöön,pieni kävelylenkki ennen 20.30 uutisia ja maate pikkuhiljaa.Olin noin 500 metrin päästä asuntoani kello 20.15 kun havaitsin taivaalla todella kirkkaan sekä erikoisen uuden tähden. Sitä aikani ihmettelin ja sille juttelin.Kyselin,että mikäs oikein olet ja oletpa hienon kirkkaan vihreän näköinen sekä jatkoin matkaa koska ilta uutiset painoivat kohta päälle.
Tupaani tullessa huomasin television olevan kiinni ja sitä ihmettelemään.Uutiset olivat kuulemma jo menneet koska kello oli jo 23.00....täh..sanoin minä.,,,mutta totta se oli.
Nyt seuraapi kysymys...
Juttelinko kirkkaalle vihreälle tähdelle kolmisen tuntia???..siis selityksiä...enkai ollut jossakin lentävässä lautasessa,,,toisaalta,,,samankaltaisia ajanhäipymisiä on minulla ollut lukemattomia...selvinpäin,sillä viinan litkimisen lopetin vuonna 1969.
tälläkertaa en enempää..
Jup.
11/4-2012.
Syntymäkotini on Alahärmässä Lapuanjoesta noin 200 metrin päässä.
Varsinkin kesällä tapanani oli hiipiä joen penkalle,sekä seurata joessa uiskentelevia sorsia ja biisamia.
Näin tein myöskin vuonna 1956. Joen vastarannalla oli jonkinlaista ruohoa sekä kolme neljä jo lehdissä olevaa pajupensasta.Istuskelin matalana litteän kiven päällä kun kuulin vastarannalta rapinaa sekä pajupensaiden oksien taipumista. Niiden pensaiden väli oli suunnilleen 3-4 metriä . Äkkiä yhdestä pensaasta rapina yltyi ja sen takaa ilmaantui jonkinlainen apinankaltainen olio,pituudeltaan noin hiukan yli metrin ja jonka kädet roikkuivat melkein maahan saakka.
Otuksen pää oli kummallisen alhaalla,kaulan kohdalla ja selässä niinkuin reppu,taikka kyttyrä.Se mihin kiinnitin heti huomioni oli se,kun otus liikkui tavallaan hidastetusti,liukuen,jotenkin nesteen pinnalla mennen.
Vaikka olin aivan hiljaa,melkein hengittämättä,niin otus vaistosi minut ja oltuaan niiden kahden pajupensaan välissä,nopealla loikalla hyppäsi siihen toiseen. Otus hiuskutteli ja heilutti sitä pensasta ja kotvan kuluttua aivankuin avasi sen keskeltä,sekä tuijjotti minua kohden. Sen jälkeen apinamies katosi silloisen uimarannan suuntaan,enkä enää häntä havainnut.
Lapuanjoki on siinä kohtaa noin 45 metrin levyinen, joten otuksella oli hyvä vaisto,hajuaisti,taikka muu taito koska minut huomasi. Silloin olin noin 10 vuotias.
Odottelin kotvan aikaa näkisinkö olion uudelleen ja sitten lähdin kotiini.
Tottakait vanhemmilleni kerroin ja he vakuuttivat että olin näkyjä nähnyt. Kuitenkin hekin jotakin uskoivat,koska eivät moneen päivään joenrantaan minua päästäneet.
Siis...mikä olio oli?
Vuonna 1969 Helsingissä kerroin tämän saman asian silloiselle Alppilan seurakunnan pastorille Otso Kiannolle ja hän sanoi otuksen olleen näkymä jostakin toisesta ulottuvuudesta ja se oli jonkinlaisen ajallisen repeämän kautta vahingossa ilmaantuneen näkyvilleni. Siis tavallaan alkuihminen .
Kuitenkin,,,,,noin 1970 oli jossakin lehdessä artikkeli Himalajan lumimiehestä ja ihmeekseni huomasin Härmän otukseni huomattavasti muistuttaneen lumimiestä....pienemmässä mittaluokassa kuitenkin.
Oliko olio kenties jonkinlainen humanoidi?....vai mitä? Samalla kohtaa on ennenkin ja myöhemminkin näkynyt,sekä kuulunut kummallisia asioita. Isäni havaitsi joen päällä kirkkaita lautasia....ja miten sellaisesta irtosi pienempiä valopalloja jotka häipyivät eri suuntiin. Isäni mukaan ne olivat Venäläisiä tiedustelulaitteita ja vakoilujuttuja.Isä ei uskonut lentäviin lautasiin..
Mitäs tuumaatte asiasta?
Loikataanko vuoteen 1973,,taas ja Kokkolan Kajaanin väliselle maantielle.
Olin moottoripyörälläni lähtenyt huristelemaan Kokkolasta kohden Kajaania ja kello oli noin 4 aamulla.
Päivä oli kirkas, lämmin ja hieno.Pitkällä suoralla jota reunusti matalat kippurakoivut,taikka muut pensaat huomasin minusta noin 300 metrin päässä tiellä seisovan ihmisen. Paikasta oli Kajaaniin noin 80 km.
Hiljensin vauhtia sillä luulin jonkun tarvitsevan apua,mutta mitä ihmettä....
Noin 50 metrin päässä huomasin tiellä seisovan todella ison ja kummallisen miehen,ruman kuin Notredamin kellonsoittajan,,,naama irvessä ja leveät kädet harallaan,,,minua selvästi koettaen pysäyttää.
Huomaamatta vaihdoin vaihteen kakkoselle,kytkimen pohjaan ja hiljaa edeten miestä kohden.
Noin 5 metrin päässä päästin äkkiä kytkimen, kumarruin matalaksi tankin päälle ja painoin kaasua.Väistin hirviön koukkaamalla ja kohtaamispaikassa tämä koetti huitaista minut pyöräni päältä pois.
Se on varmaa......jos olisin pysähtynyt,taikka minut olisi kaadettu,niin minua ei enää olisi ...Äijä oli todella suurikokoinen, yli 2 metriä ja roteva kuin mikä. Siinä ei karatetaidoistani olisi ollut hyötyä penninkään vertaa.
Minut olisi sotkettu suohon.
Mikä hirviö oli?
Minuako se kyttäsi?
Vankikarkuriko itärajalta?
Täh?
Nyt rakettiasiaan,valonnopeuteen,,
Olette varmasti lukeneet että raketti pitäisi mennä sinne ja sinne valonnopeudella.Siis kaasu pohjaan ja melkein 300000 km sekunnissa. Kuulemma joku tähti on niin kaukana että matka sinne kestää valonopeudella niin ja niin kauaa ja pitää rakentaa raketti joka pystyy siihen nopeuteen.
Jaahas,,,,on vanhanaikaista luulla että raketilla joskus mennään pitkiä matkoja...esim kymmeniä,taikka satojakin vuosia. Ei tarvita kuin pienen pieni kosminen siru,niin raketti on entinen,avaruuden romukasa.
Ei siis onnistu..
Joku sanoo,että ajansiirtymä...jo viisikymmentäluvulla esiinnoussut "atomisiirto". Rakennetaan siis sellainen,jonkinlainen siirtokoppi ja nappia painamalla sinne ja tänne,pitkin linnnrataa.
Eihän se kuulkaa onnistu...Nykytietämyksen mukaan ihmisen pitäisi hajottaa atomitasolla ja sitten koota jossakin pääteasemalla uudelleen ihmiseksi. Ei muuten taaskaan onnistu..ei. Kun atomit hajoitetaan niin takuulla ihminen kuolee että napsahtaa....siinä menee henki kerralla,eikä toivoa enää ole.
Muttaaaa,,,
Tehdään huoneenkaltainen tila ja sinne mahdollisuus muuttaa ajan kaari,muutetaan sen atomirakenne ja sitäkautta avataan suora ikkuna minne halutaankin mennä. Tavallaan ovi tulevaisuuteen ja miksei menneisyyteenkin, kuin putki joka mahdollistaa aikamatkailun.Tulevaisuudessa se onnistuu ja ihminen on edelleenkin kokoinainen atomineen kaikkineen.Televisiohan on täynnään kaikenmaailman portteja,joten teoriahan on melkein keksitty. ja kuulemma Perussa sekä Egyptissä on kenties ollutkin vastaavia portteja.
Näin,,,raketit ovat kohta vanhanaikaisia,museokamaa....avaa siis porttis,,ovesi.
Että näin.
Aika katosi...
Alahärmässä vuonna 1982 oli huhtikuu ja ilta kello 20.00.Tapani mukaan vein roskapussin säilöön,pieni kävelylenkki ennen 20.30 uutisia ja maate pikkuhiljaa.Olin noin 500 metrin päästä asuntoani kello 20.15 kun havaitsin taivaalla todella kirkkaan sekä erikoisen uuden tähden. Sitä aikani ihmettelin ja sille juttelin.Kyselin,että mikäs oikein olet ja oletpa hienon kirkkaan vihreän näköinen sekä jatkoin matkaa koska ilta uutiset painoivat kohta päälle.
Tupaani tullessa huomasin television olevan kiinni ja sitä ihmettelemään.Uutiset olivat kuulemma jo menneet koska kello oli jo 23.00....täh..sanoin minä.,,,mutta totta se oli.
Nyt seuraapi kysymys...
Juttelinko kirkkaalle vihreälle tähdelle kolmisen tuntia???..siis selityksiä...enkai ollut jossakin lentävässä lautasessa,,,toisaalta,,,samankaltaisia ajanhäipymisiä on minulla ollut lukemattomia...selvinpäin,sillä viinan litkimisen lopetin vuonna 1969.
tälläkertaa en enempää..
Jup.
11/4-2012.
7/9-2022. Uusittu.
Ekku Mattila.
