lauantai 28. marraskuuta 2015
Enkeli Bussissa numero 72.
28/11-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tein eilen sellaisen äkkinäisen Helsinki reissun , kun oli asiaa sinnepäin...autolla siis.
Koska asuin siellä noin 17 vuotta , niin on monia paikkoja joissa muistot ns herää ja tekee mieli (taas) kirjoittaa tarkemmin.
Kuten :
Vuonna 1973 keväällä olin tulossa bussi 72 :lla kotiani kohden , joka oli lähellä Tapanilaa siis Suutarilassa = Laukkipääntie 4.
Kello oli lähellä puolta yötä.
Minulla oli tapana istua aina bussin perällä jo sen takia koska sieltä pääsi aina helpommin ulos.Tarvitsi vain vetää katossa roikkuvasta vaijerista..siis vähää ennen omaa pysäkkiäsi....................ainiin se vaijeri oli tietysti sillai vaakasuorassa.
Juu.
Huomasin miten bussin etupäässä istunut nainen , noin 30 :nen alkoi kävellä auton perää kohden ja samalla minun suuntaan ja veti samalla vaijerista ilmaistaakseen että seuraavalla pysäkillä hän aikoo astua pois.
Hän seisoi siinä edessäni ja piti kaiteesta kiinni. Naisen koko olemus henki valtavaa masennusta ,sekä alakuloisuutta. Valkoinen kalliinnäköinen turkki , hattukin muodin mukainen, mutta jokin oli pahasti vialla.
Hiukan ennen bussin pysähtymistä kuulin oman ääneni joka sanoi:
"Ei sinun kannata itsemurhaa ajatella...se on väärin itseäsi sekä lähimmäisiäsi kohtaan...koeta kestää vain ,sillä kaikki kääntyy kyllä jälleen hyväksi"..
Nainen kääntyi hämmästyneenä puoleeni, samalla kun bussi pysähtyi seisakille , päästi kovan itkun, sekä sopersi kiitoksia. "Sinä olet enkeli" hän sanoi ja astui alas pysäkilleen.....
¤¤¤
Olen monta kertaa ajatellut pelastinko hänet itsemurhalta. Olen varma että niin siinä kävi. Hän ei tehnyt itsemurhaa.
Terveiset hänelle jos tämän lukee.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tein eilen sellaisen äkkinäisen Helsinki reissun , kun oli asiaa sinnepäin...autolla siis.
Koska asuin siellä noin 17 vuotta , niin on monia paikkoja joissa muistot ns herää ja tekee mieli (taas) kirjoittaa tarkemmin.
Kuten :
Vuonna 1973 keväällä olin tulossa bussi 72 :lla kotiani kohden , joka oli lähellä Tapanilaa siis Suutarilassa = Laukkipääntie 4.
Kello oli lähellä puolta yötä.
Minulla oli tapana istua aina bussin perällä jo sen takia koska sieltä pääsi aina helpommin ulos.Tarvitsi vain vetää katossa roikkuvasta vaijerista..siis vähää ennen omaa pysäkkiäsi....................ainiin se vaijeri oli tietysti sillai vaakasuorassa.
Juu.
Huomasin miten bussin etupäässä istunut nainen , noin 30 :nen alkoi kävellä auton perää kohden ja samalla minun suuntaan ja veti samalla vaijerista ilmaistaakseen että seuraavalla pysäkillä hän aikoo astua pois.
Hän seisoi siinä edessäni ja piti kaiteesta kiinni. Naisen koko olemus henki valtavaa masennusta ,sekä alakuloisuutta. Valkoinen kalliinnäköinen turkki , hattukin muodin mukainen, mutta jokin oli pahasti vialla.
Hiukan ennen bussin pysähtymistä kuulin oman ääneni joka sanoi:
"Ei sinun kannata itsemurhaa ajatella...se on väärin itseäsi sekä lähimmäisiäsi kohtaan...koeta kestää vain ,sillä kaikki kääntyy kyllä jälleen hyväksi"..
Nainen kääntyi hämmästyneenä puoleeni, samalla kun bussi pysähtyi seisakille , päästi kovan itkun, sekä sopersi kiitoksia. "Sinä olet enkeli" hän sanoi ja astui alas pysäkilleen.....
¤¤¤
Olen monta kertaa ajatellut pelastinko hänet itsemurhalta. Olen varma että niin siinä kävi. Hän ei tehnyt itsemurhaa.
Terveiset hänelle jos tämän lukee.
Ekku Mattila.
