5/12-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Havahduin taivaassa.
Taivaassa..!!.....
Ympärilläni oli useita valkopukuisia olentoja , kirkkaat vaatteet , kirkkaaat loistavat vaatteet...............loistavat.
Makasin vuoteella. Ja sammuin.....heräsin uudelleen ja sammuin....uudelleen ja taas sammuin...uudelleen ja yhä uudelleen.
Sammuin. Näin kului vuorokausi , sen kuulin myöhemmin lääkäriltä. Olin sairaala Hesperiassa............sinne vietiin jokainen joka itsemurhaa yritti. Kuten minäkin. Suussani oli letkuja , nenässäni myös....tunne oli todella kenkkumainen...ei hyvä. Niinkuin olisi piiitkiää matoja koettanut syödä nenän ja suun kautta. Piitkiiiää matoja.
Ja niin kului 2 vuorokautta. Mahani huuhdeltiin letkulla. Jotakin lääkettä sinne purskuttivat , hiiltä sekä muuta , tiesmitä siihen aikaan. Mutta se auttoi. Jäin näköjään henkiin. Nipinnapin kuulemma...
Nipinnapin.
Koska......
Henkilö, joka kanssani asui tuli asuntoon soittamaan jollekin. Huomasi makaavani lattialla ja sairasauton soitti....viimehetkellä kuulemma....5 minuuttia lisää eikä minua olisi voitu pelastaa...Ei pelastaa.
Elämälle.
Viikon lojuin Hesperian päiväosastolla. Yöt olin kuitenkin kotona. Aamulla psykologille , 2 tuntia , jotakin touhua nikkarihuoneessa ja illalla takaisin Porvoonkatu 5-7 b 63.
Siinä me juteltiin päätohtorin kanssa ja selvishän se mistä kenkä puristi.
Selvis se.
Ekku Mattila.
jatkuuuuuu...
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Havahduin taivaassa.
Taivaassa..!!.....
Ympärilläni oli useita valkopukuisia olentoja , kirkkaat vaatteet , kirkkaaat loistavat vaatteet...............loistavat.
Makasin vuoteella. Ja sammuin.....heräsin uudelleen ja sammuin....uudelleen ja taas sammuin...uudelleen ja yhä uudelleen.
Sammuin. Näin kului vuorokausi , sen kuulin myöhemmin lääkäriltä. Olin sairaala Hesperiassa............sinne vietiin jokainen joka itsemurhaa yritti. Kuten minäkin. Suussani oli letkuja , nenässäni myös....tunne oli todella kenkkumainen...ei hyvä. Niinkuin olisi piiitkiää matoja koettanut syödä nenän ja suun kautta. Piitkiiiää matoja.
Ja niin kului 2 vuorokautta. Mahani huuhdeltiin letkulla. Jotakin lääkettä sinne purskuttivat , hiiltä sekä muuta , tiesmitä siihen aikaan. Mutta se auttoi. Jäin näköjään henkiin. Nipinnapin kuulemma...
Nipinnapin.
Koska......
Henkilö, joka kanssani asui tuli asuntoon soittamaan jollekin. Huomasi makaavani lattialla ja sairasauton soitti....viimehetkellä kuulemma....5 minuuttia lisää eikä minua olisi voitu pelastaa...Ei pelastaa.
Elämälle.
Viikon lojuin Hesperian päiväosastolla. Yöt olin kuitenkin kotona. Aamulla psykologille , 2 tuntia , jotakin touhua nikkarihuoneessa ja illalla takaisin Porvoonkatu 5-7 b 63.
Siinä me juteltiin päätohtorin kanssa ja selvishän se mistä kenkä puristi.
Selvis se.
Ekku Mattila.
jatkuuuuuu...
