9/12-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Oli syksyinen hämärä ilta , kello 23,00 suunnilleen.
Katselin vaimoni kanssa kaikessa rauhassa teeveetä, kun yhtä-äkkiä nousin soffalta , avasin ulo-ovemme ja menin ulos pihalle. Mukaani nappasin voimakkaan akkukäyttöisen käsivalaisimen , jonka olin ostanut päivää ennen Sähköliikkeestä Kauhajoelta.
Pohjoissuomen sähköstä. Hinta oli 90 markkaa.
Ja taas...se susikoiramme....se uikutti kuolemanhädässä ulkorakennuksen alta, kauhea ulina kuului.Henkensä hädässä.
Uiiiiiiiiiii...uiiiiiiii..kuului..
Minäpoika kävelin ulkorakennuksen päätyyn ja ihmettelemään. Ensin luulin että mustanpuhuvat immeiset Romaniasta , ovat jossakin kyttäämässä, koska siihen aikaan olin niiden kanssa vähän niinkuin..."riidellyt". olin valmiina ottelelemaan..
Ei mitään näkynyt/kuulunut.Kovan tuulen siivittämänä matalalla roikkuvat pilvet liikkuivat meiltä katsoen vasemmalle, postilaatikkomme suuntaan . Niiden välissä näkyi sellaisia vaaleimpia aukkoja taivaalla, niinkuin yleensäkin on.
Ja....ohoh....melkein huudahdin...!!
Taivaalla, vasten tuulta, siis vasemmalta oikealle liikkui todella tumma sekä suurikokoinen pilvi. Noin 40 metrinen kooltaan. Se oli jollakin tavalla kumman vihamielisen oloinen , uhkaava sanoisin ja karvani onnistui taas nousemaan pystyyn. Mitäs nyt ??...ajattelin...mikäs elevetti sä oot?? Häh??
Häh?
Siis eikun käsivalaisimeni valosuihkun suoraan pilveen tökkäsin. Kirkas valonsäde pilveen osui ja sen avulla pilveä seurasin hetken aikaa. Ollessaan suunnilleen naapurimme Vaskivuoden tuvan päällä, 200 metrin korkeudella pilvi "vastasi" minulle.
Siitä tuli samantyyppinen kirkas valonsäde , kun käsivalaisisemestani , seurasi omaa valoani ja alkoi laskeutua sitä pitkin minua kohti. Luulin ensin että pilvi heijastaa sen valonsäteen ja liikutin omaa lamppuani eteenpäin pilvestä, mutta ei.
Pilven valo laskeutui alaspäin ja ollessaan noin puolivälissä omaa valonsädettäni, sammutti sen.
Tumps.
Käsivalaisimeni lopahti kerralla...
Meni rikki.
Kaput.
Jatkuuu....
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Oli syksyinen hämärä ilta , kello 23,00 suunnilleen.
Katselin vaimoni kanssa kaikessa rauhassa teeveetä, kun yhtä-äkkiä nousin soffalta , avasin ulo-ovemme ja menin ulos pihalle. Mukaani nappasin voimakkaan akkukäyttöisen käsivalaisimen , jonka olin ostanut päivää ennen Sähköliikkeestä Kauhajoelta.
Pohjoissuomen sähköstä. Hinta oli 90 markkaa.
Ja taas...se susikoiramme....se uikutti kuolemanhädässä ulkorakennuksen alta, kauhea ulina kuului.Henkensä hädässä.
Uiiiiiiiiiii...uiiiiiiii..kuului..
Minäpoika kävelin ulkorakennuksen päätyyn ja ihmettelemään. Ensin luulin että mustanpuhuvat immeiset Romaniasta , ovat jossakin kyttäämässä, koska siihen aikaan olin niiden kanssa vähän niinkuin..."riidellyt". olin valmiina ottelelemaan..
Ei mitään näkynyt/kuulunut.Kovan tuulen siivittämänä matalalla roikkuvat pilvet liikkuivat meiltä katsoen vasemmalle, postilaatikkomme suuntaan . Niiden välissä näkyi sellaisia vaaleimpia aukkoja taivaalla, niinkuin yleensäkin on.
Ja....ohoh....melkein huudahdin...!!
Taivaalla, vasten tuulta, siis vasemmalta oikealle liikkui todella tumma sekä suurikokoinen pilvi. Noin 40 metrinen kooltaan. Se oli jollakin tavalla kumman vihamielisen oloinen , uhkaava sanoisin ja karvani onnistui taas nousemaan pystyyn. Mitäs nyt ??...ajattelin...mikäs elevetti sä oot?? Häh??
Häh?
Siis eikun käsivalaisimeni valosuihkun suoraan pilveen tökkäsin. Kirkas valonsäde pilveen osui ja sen avulla pilveä seurasin hetken aikaa. Ollessaan suunnilleen naapurimme Vaskivuoden tuvan päällä, 200 metrin korkeudella pilvi "vastasi" minulle.
Siitä tuli samantyyppinen kirkas valonsäde , kun käsivalaisisemestani , seurasi omaa valoani ja alkoi laskeutua sitä pitkin minua kohti. Luulin ensin että pilvi heijastaa sen valonsäteen ja liikutin omaa lamppuani eteenpäin pilvestä, mutta ei.
Pilven valo laskeutui alaspäin ja ollessaan noin puolivälissä omaa valonsädettäni, sammutti sen.
Tumps.
Käsivalaisimeni lopahti kerralla...
Meni rikki.
Kaput.
Jatkuuu....
Ekku Mattila.
