15/12-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Käydäänpä uudelleen Saarijärvellä...
Asuessani vuonna 1982 siellä 3 kuukautta, tarkemmin Mahlun korpikylässä, Konttiperällä ,
naapurimme antoi heti ensipäivinä maitoa ilmaiseksi. 3 litran pikkuhinkki mukana sinne illalla menin, rouva meni navettaan ja toi sieltä täyden maitohinkin .
Olipa kiva naapuri...tuumasin.
3 litraa ehtaa punaista maitoa. Juuri lypsettyä.
Suoraan lehmän utareista.
Ja kului noin kuukausi......kun yksi ilta menin tuntia ennen kun tavallisesti, maitoa hakemaan.
Illalla kello 17,00.
Talon vanha rouva se pihalla seisoskeli, hälle hinkkini ojensin ja eikun navettaan mentiin peräkanaa.
Kriik ovi sanoi...kriik.
Ns karjakeittiössä oli betoninen maidon viilentäjä....siis jossa maito jäähtyi. Sen päällä oli puinen harvalautainen kansi, jossa ripa ja vanharouva sen ylös nosti. Hinkkini otti, sen painoi upoksiin maitoammeeseen ..kluk..kluk..kluk....ja täyttyihän se melkein heti paikalla.
Kunnes.....
"Saakura sentään sanoi vanharouva.....joka ikinen päivä noi rotat tuonne ammeeseen tipahtaa....illalla ja yöllä ne sinne hukkuu .....ei yhtään päivää ilman kuolleita rottia.."..
Ei yhtään päivää.."
Ja vanharouva otti rottia hännästä kiinni , ne nakkasi oven raosta pihalle....."saa kissit ne syödä".
¤¤!!¤¤!!..
Niin minäpoika aika lailla hämmentyneenä maitohinkki kädessä kämpää kohden kävelin. Heti kun naapurin talo jäi silmiltä "katveeseen" maitohinkin kannen avasin ja sen sisällön kaadoin lähimmän puun juurelle.
Niin.....tottakait kuitenkin jokailta maitoa naapurista edelleenkin hain......ja joka kerta maidon puun juurelle tyhjensin. Ja......lähimmästä kaupasta, joka oli 9 km päässä pari kertaa viikossa purkkimaitoa ostin.....se maito maistui mielestäni paremmalle...kun naapurin maitu.
Vai tuntuiko se vaan niin.....??
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Käydäänpä uudelleen Saarijärvellä...
Asuessani vuonna 1982 siellä 3 kuukautta, tarkemmin Mahlun korpikylässä, Konttiperällä ,
naapurimme antoi heti ensipäivinä maitoa ilmaiseksi. 3 litran pikkuhinkki mukana sinne illalla menin, rouva meni navettaan ja toi sieltä täyden maitohinkin .
Olipa kiva naapuri...tuumasin.
3 litraa ehtaa punaista maitoa. Juuri lypsettyä.
Suoraan lehmän utareista.
Ja kului noin kuukausi......kun yksi ilta menin tuntia ennen kun tavallisesti, maitoa hakemaan.
Illalla kello 17,00.
Talon vanha rouva se pihalla seisoskeli, hälle hinkkini ojensin ja eikun navettaan mentiin peräkanaa.
Kriik ovi sanoi...kriik.
Ns karjakeittiössä oli betoninen maidon viilentäjä....siis jossa maito jäähtyi. Sen päällä oli puinen harvalautainen kansi, jossa ripa ja vanharouva sen ylös nosti. Hinkkini otti, sen painoi upoksiin maitoammeeseen ..kluk..kluk..kluk....ja täyttyihän se melkein heti paikalla.
Kunnes.....
"Saakura sentään sanoi vanharouva.....joka ikinen päivä noi rotat tuonne ammeeseen tipahtaa....illalla ja yöllä ne sinne hukkuu .....ei yhtään päivää ilman kuolleita rottia.."..
Ei yhtään päivää.."
Ja vanharouva otti rottia hännästä kiinni , ne nakkasi oven raosta pihalle....."saa kissit ne syödä".
¤¤!!¤¤!!..
Niin minäpoika aika lailla hämmentyneenä maitohinkki kädessä kämpää kohden kävelin. Heti kun naapurin talo jäi silmiltä "katveeseen" maitohinkin kannen avasin ja sen sisällön kaadoin lähimmän puun juurelle.
Niin.....tottakait kuitenkin jokailta maitoa naapurista edelleenkin hain......ja joka kerta maidon puun juurelle tyhjensin. Ja......lähimmästä kaupasta, joka oli 9 km päässä pari kertaa viikossa purkkimaitoa ostin.....se maito maistui mielestäni paremmalle...kun naapurin maitu.
Vai tuntuiko se vaan niin.....??
Ekku Mattila.
