26/12-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ajelin eilen kotikunnassani Alahärmässä (nyk Kauhava)...ohitin Hanhimäen tienristeyksen ja ollalaa....Wanhaa muisteloa jälleen pukkaa...
Risteyksestä on matkaa kotiini noin 500 metriä , on vuosi 1965 ja olen tulossa Voltin Osuuskaupasta kaivonkirkastusainetta ostamasta. Isäni sanoi että haeppa poika sitä ja minä tein niin.....
Koska oli Lauantai-ilta noin kello 13,00 niin minulla oli kiirus. Piti päästä Ylihärmään tansseihin, linja-autolla, joka oli tulossa 2 tunnin päästä.
Ja eiku kaasua kehiin.
Takaisin ajaessani huomasin edessäni ajavan polkupyörällä , noin 100 metrin päässä naisen hahmon, minusta vasemmalla puolella tietä. Luulin hänen ajavan suoraan ja olin valmiina ohitukseen, kun jotakin 20-30 metrin päässä nainen kääntyi äkkiarvaamatta suoraan eteeni.
Tajusin ajavani hänen päälleen ja salamana käänsin autoni rattia oikealle ja suoraan ojanpenkkaan että jysähti.
Muistan että jouduin pesukoneeseen. Koneessa oli hiekkaa sekä sammalta , kivistä soraa , sekä lehtiä/puiden oksia. Lisänä silmissäni välähteli kuin pieniä salamoita ja tähdet tuikkivat kirkkaasti....Kaiken lisäksi kuulin matalaa jyminää ja kirskauksia.
Sitten hiljeni kerralla.
Tajusin makaavani selälläni kumoon menneessä autossa , auto joka oli pyörät ylöspäin , keskellä aika syvää ojaa. Minulla jalat puoliksi ulkona rikkiin mennestä etuikkunasta. Auton katto olis siis lattiana.
Syleksin hiekkaa/multaa suustani tukka takussa, silmät sikinsokin. Olin ajanut ojaan.
Voihan paska muistan ajatelleeni....sen pituinen se....meinaan autoni...joka oli urheilumallinen Opel , vuosimallia 1958.
Voihan keles...
Jatkuuuu...
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ajelin eilen kotikunnassani Alahärmässä (nyk Kauhava)...ohitin Hanhimäen tienristeyksen ja ollalaa....Wanhaa muisteloa jälleen pukkaa...
Risteyksestä on matkaa kotiini noin 500 metriä , on vuosi 1965 ja olen tulossa Voltin Osuuskaupasta kaivonkirkastusainetta ostamasta. Isäni sanoi että haeppa poika sitä ja minä tein niin.....
Koska oli Lauantai-ilta noin kello 13,00 niin minulla oli kiirus. Piti päästä Ylihärmään tansseihin, linja-autolla, joka oli tulossa 2 tunnin päästä.
Ja eiku kaasua kehiin.
Takaisin ajaessani huomasin edessäni ajavan polkupyörällä , noin 100 metrin päässä naisen hahmon, minusta vasemmalla puolella tietä. Luulin hänen ajavan suoraan ja olin valmiina ohitukseen, kun jotakin 20-30 metrin päässä nainen kääntyi äkkiarvaamatta suoraan eteeni.
Tajusin ajavani hänen päälleen ja salamana käänsin autoni rattia oikealle ja suoraan ojanpenkkaan että jysähti.
Muistan että jouduin pesukoneeseen. Koneessa oli hiekkaa sekä sammalta , kivistä soraa , sekä lehtiä/puiden oksia. Lisänä silmissäni välähteli kuin pieniä salamoita ja tähdet tuikkivat kirkkaasti....Kaiken lisäksi kuulin matalaa jyminää ja kirskauksia.
Sitten hiljeni kerralla.
Tajusin makaavani selälläni kumoon menneessä autossa , auto joka oli pyörät ylöspäin , keskellä aika syvää ojaa. Minulla jalat puoliksi ulkona rikkiin mennestä etuikkunasta. Auton katto olis siis lattiana.
Syleksin hiekkaa/multaa suustani tukka takussa, silmät sikinsokin. Olin ajanut ojaan.
Voihan paska muistan ajatelleeni....sen pituinen se....meinaan autoni...joka oli urheilumallinen Opel , vuosimallia 1958.
Voihan keles...
Jatkuuuu...
Ekku Mattila.
