6/12-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Väinö Isäni oli sotaveteraani.
Melkein 5 vuotta taisteli ryssiä vastaan. Haavoittui 2 kertaa , latumiina räjähti suksen alla ja isäni lensi ilmassa täyden voltin. "Onneksi vaihdoin paksumpipohjaiset sukset ennen miinan räjähdystä....hän kertoi....muuten olisi käynyt huonosti.
1960 luvulla isäni vielä arpiaan näytti....kylkeen tuli sirpale....niskaan samoin...toinen käsi jäi huonommaksi....mutta kipua oli aina läsnä.
Sirpaleet alkoivat liikkua vuosien saatossa. Kuulemma verisuonten mukana. Yksi sirpale tuli poskesta esille vuonna 1973 kun isäni oli kylässä luonani Hesassa.
Se oli sentin mittainen ja käyrä. Oli kulunut kirkkaaksi.
Nuorena poika kysyin että nitistikkö ryssiä ja vastaus oli..."äläs kysele". Kysyin uudelleen 1973 ja saman vastauksen sain.
Isäni ihmetteli mikä ihme häntä suojeli taistelun melskeissä..kun moni kuoli. Jopa ihan hänen viereltäänkin. Kesken heidän kävelynsä. Tarkka-ampujahan se. Yhden kerran ollessa tunnustelijana isäni haistoi mahorkan hajun....ja lähti hitaasti taaksepäin ja sai varoitettua joukkuetta.
Tilkan sotasairaalassa isäni voitti korttipelissä suuren ja arvokkaan kultakellon. Kun meni suihkuun seuraavana päivänä joku hyväkäs sen varasti.
Epäilty oli kuulemma Lapin äijä. Kummasti lähti heti aamusta....karkuun tietty. Kultakello plakkarissaan.
Kaunialan sotavammasairaalassa oli varkaita. Isäni oli siellä hoidettavana 1973 2 viikkoa ja sen aikana joku varasti hänen kaapistaan tuhansia markkoja rahaa. "Voi helevetti, sanoi isä...jos saisin sen lieron kiinni"....
Isäni kuoli 1997....90 vuotiaana. Oli jo vanha ja väsynyt. Kesken lauseen meni pois...."haluaako Väinö hilloa lettujen kanssa"?? kysyi osaston lääkäri kun vuoteen vierella oli..."Noh...jos..." vastasi Isä ja kuoli pois.
Elämästä kaikkensa saaneena.
Kuukautta ennen kysyi minulta..."pääsenkö mä taivhaaseen "..?...sanoin että tottakai. Vaikket ookaan Helluntalaanen....
17/2-1997 oli R.I.P päivä.
Oli.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Väinö Isäni oli sotaveteraani.
Melkein 5 vuotta taisteli ryssiä vastaan. Haavoittui 2 kertaa , latumiina räjähti suksen alla ja isäni lensi ilmassa täyden voltin. "Onneksi vaihdoin paksumpipohjaiset sukset ennen miinan räjähdystä....hän kertoi....muuten olisi käynyt huonosti.
1960 luvulla isäni vielä arpiaan näytti....kylkeen tuli sirpale....niskaan samoin...toinen käsi jäi huonommaksi....mutta kipua oli aina läsnä.
Sirpaleet alkoivat liikkua vuosien saatossa. Kuulemma verisuonten mukana. Yksi sirpale tuli poskesta esille vuonna 1973 kun isäni oli kylässä luonani Hesassa.
Se oli sentin mittainen ja käyrä. Oli kulunut kirkkaaksi.
Nuorena poika kysyin että nitistikkö ryssiä ja vastaus oli..."äläs kysele". Kysyin uudelleen 1973 ja saman vastauksen sain.
Isäni ihmetteli mikä ihme häntä suojeli taistelun melskeissä..kun moni kuoli. Jopa ihan hänen viereltäänkin. Kesken heidän kävelynsä. Tarkka-ampujahan se. Yhden kerran ollessa tunnustelijana isäni haistoi mahorkan hajun....ja lähti hitaasti taaksepäin ja sai varoitettua joukkuetta.
Tilkan sotasairaalassa isäni voitti korttipelissä suuren ja arvokkaan kultakellon. Kun meni suihkuun seuraavana päivänä joku hyväkäs sen varasti.
Epäilty oli kuulemma Lapin äijä. Kummasti lähti heti aamusta....karkuun tietty. Kultakello plakkarissaan.
Kaunialan sotavammasairaalassa oli varkaita. Isäni oli siellä hoidettavana 1973 2 viikkoa ja sen aikana joku varasti hänen kaapistaan tuhansia markkoja rahaa. "Voi helevetti, sanoi isä...jos saisin sen lieron kiinni"....
Isäni kuoli 1997....90 vuotiaana. Oli jo vanha ja väsynyt. Kesken lauseen meni pois...."haluaako Väinö hilloa lettujen kanssa"?? kysyi osaston lääkäri kun vuoteen vierella oli..."Noh...jos..." vastasi Isä ja kuoli pois.
Elämästä kaikkensa saaneena.
Kuukautta ennen kysyi minulta..."pääsenkö mä taivhaaseen "..?...sanoin että tottakai. Vaikket ookaan Helluntalaanen....
17/2-1997 oli R.I.P päivä.
Oli.
Ekku Mattila.
