lauantai 22. elokuuta 2020

"Arpa kohtalon on aina arvaamaton"....(Reijo Taipale)

                          Aina välillä tuntuu mukavalle muistaa että näiden kuvien ottamisen jälkeen , noin 2 vuoden päästä pelastin tuolilla istuvan Paavo veljeni hukkumasta kevätjäihin. Olin silloin noin 6 ikäinen ja Paavo 4. olimme Huhtikuun alussa laskettelemassa paffinpaloilla kotorantamme Lapuan joen törmältä alas joelle joka oli vielä jäässä. Paavo lasketteli edessäni ja ihmettelin mihin hän katosi. Kun menin perässä niin kuulin kovaa rääkymistä/itkua jään alta. Paavo oli luiskahtanut kahden jäälohkareen väliin , virtaavaan veteen ja oli hiljalleen luisumassa
virran mukaan. Onnistuin kurkottamaan kädelläni niin alas kun pystyin , sain otteen veljeni tukasta ja nostin hänet ylös. Myssy jäi "näkin" saaliiksi.
Vasemmalla on Raili sisareni ja oikealla Marja-Liisa. Minä pellavatukkaisena tulevana huomisen aikamatkaajana.
Useasti on tullut mieleeni, että entäpäs jos........olisimme molemmat hukkuneet kevätjäihin. Paavolta olisi jäänyt "paitsi" kaikkiaan 8 lasta/lapsenlasta. Minulta 19.
Elämä on .





22/8-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.