12/12-2022.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Clarvoyant.
¤¤¤¤
No terve teille: Olin tuolla pakkaspellolla kääppäilemässä ja kaskas, taas mieleeni tullahtaa eilisen ajan tapahtumia. Nyt tulkaa mukaan Alahärmän syntymäkotini Lapuan joen rantaan, vuosi on 1952, Maalis- Huhtikuu , paikalla minä sekä veljeni Paavo (pavel) Olimme menneet sinne rantaan kädessämme paksut paffinpalaset, joita käytimme lumiliukureina ja saatte olla varmat että vauhtimme oli kova jäätyneen joen päälle.
Liu-uimme koko ajan peräkanaa. Minä edellä ja Paavo perässä.Jossakin kohtaa huomasin ettei Paavoa enää missään näy jota ihmettelin. Kävellessäni rantaa kohti kuulin jostakin, kuin maan alta kovaa parkumista-itkua ja lähemmäksi tullessani tajusin itkun kuuluvan edestäni, jään alta. Kurkistin kahden viistossa olevan jään väliin ja huomasin siellä alhaalla, noin metrin/toista Paavon joka pikuhiljaa alkoi vajota virtaavaan veteen ja hän oli siellä vyötäisiään myöten. Hän yritti koko ajan pitää kiinni jäänreunasta, mutta ei auttanut. Kohta olisi mennyt kokonaan virran vietäväksi.
Muistan, kuin eilisen päivän miten otin vasemmalla kädelläni jään reunasta otteen, kurkotin niin syvälle alas kun mahdollista ja sainkin oikealla kädelläni otteen Paavon myssyn peittämästä tukasta ja vedin hänet ylös elämään. Kyllä hän huusi kovaa. Kertoi kotona että huusi sen takia koska otti niin kovaa kipiää päästä kun emppu (minun lempinimi oli siihen aikaan emppu) häntä kiskoi tukasta. Paavon myssy jäi joen "näkin" saaliiksi. taisi olla pettynyt....?...henkeä halusi. "Rippi " ei onnistunut.
Jaaaaaatkuuuuuuu..
Nyt mennään saman Lapuan joen rannalle, ylävirtaan, noin 600 metrin päähän,keskelle kesää, aution saaren rantaan ja vuosi oli noin 1956. Olimme minä, siskoni Marja-Liisa ja Raili, sekä naapurin serkkulikka, Riitta ja pari muuta uimassa kyseisen autionsaaren rannassa.Minä olin Keskelän veljesten veneessä onkimassa, vene oli kiinni kettingillä-lukolla ja Raili. Marja-Liisa sekä Riitta uivat joessa. ..kun:
Huomasin miten Marja-Liisa oli joutunut "akanvirran" vietäväksi saaren loppupäässä, eikä pystynyt uimaan takaisin rantaan. "Lissu" huusi kovaa hädissään. Mekin rupesimme itkemään ja kiljumaan kovaan ääneen kun näimme miten Lissun pää katosi monta kertaa veden alle. .....
Kunnes: Näin miten joenpenkalta, vasemmalta puolen joku vilahti kaarena alas veteen, plumsaus vaan kuului ja miten joku eteni kovalla uintiliikkeillä siihen kohtaan missä Lissun pää oli viimeksi näkynyt veden yllä, sukelsi ja hetken päästä näkyi veden pinnalla kaksi päätä, jota joku veti uintiliikkeillä rantaa kohti. Niin Lissu pelastui ja retuutettiin joen penkalle Keskelän veljesten heinäpellon reunaan johon pian kokoontuikin heinäväki. Siitä Lissu kuskattiin hevoskyytissä-rattailla meidän kotiimme kaikki oli hyvin....onneksi....??....mutta ???
Vai:? Kaikki puhuivat läheltäpiti tapauksesta. Keskelän veljesten heinä-niitto-väki erityisesti. Sillä se nuori , tuntematon tyttö, joka oli jo aamusella tullut sinne heinätöihin, jostakin, kukaan ei tiedä mistä ja joka pelasti Lissun, oli ikäänkuin "sattumalla" siellä ikäänkuin jo "odottaassa" pelastustehtäväänsä, oli kadonnut kuin ilmaan. Puuuuuuuufff.
Kukaan ei häntä tuntenut, oli kovin nuori ja nätti, vaaleahiuksinen enkeli, oli kadonnut. Koskaan ei hänen persoonansa selvinnyt. Hän oli. Hän teki heinätöitä . Pelasti Lissun ja sitten katosi. Oliko hän enkeli ? Kyllä oli.Kiitoksia sinulle. Kiitoksia.
Ekku Mattila.
