6/4-2021.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Clairvoant.
Kävin äsken naapurissa vähäsen asioilla ja edelleenkin koko ajan Wanahaa aikaa pukkaa , juuri Alahärmässä koettua, silloin ennen , aikaa sitten.Toisaalta vaikka niistä ajoista, joista etupäässä kirjoittelen tässä blokissani onkin kulunut useita vuosikymmeniä jopa 70 vuotta, niin tuntuu sille että ne olisivat tapahtuneet muuta viikko sitten, jopa tänään. Taas eilen kävin kotirantani Lapuan joen rannalla ja juuri siinä samassa paikassa jossa pelastin veljeni Paavon hukkumasta kevätjäihin. Olimme Huhtikuun loppupuolella laskettemassa paffinpalasilla istuen joen penkalta alas jäälle , veljeni meni edeltä ja minä hetken päästä perässä, kun en enää häntä nähnyt missään. Ikäänkuin kaukaa maan alta kuulin kovaa itkua sekä parkumista . Huomasin rannan läheltä kevätsäiden irrottaneen jään ikäänkuin raolleen avatun oven tapaan ja kun kurkkasin sinne aukkoon näin veljeni roikkuvan kätensä varassa jäälohkareesta. Paavo oli laskenut suoraan avonaiseen jäärailoon. Hänen jaloissaan virtasi aivan sulana vesi ja oli enää ajan kysymys että hän liukuisi vuolaaseen virtaan ja hukkuisi.
Kurkotin niin pitkälle railoon kun uletuin ja sainkin otteeen veljeni hiuksista sekä vedin täysin voimin hänet pois. Muistan yhä miten Paavo huusi. Se johtui siitä "tukkapöllöstä" jonka sai kun kiskoin hänet hiuksista turvaan. Onneksi oli varhainen kevät. Siihen aikaan kun talvi oli ohitse ja kesä tuli, niin jokaisen kollin tukkka leikattiin muutaman millin pituisiksi. Juuri niin. Täiden takia ja niitähän oli jokaisen kersan päässä. Mikäli veljeni tukka olisi ollut sillä "täikampauksella" niin en olisi saanut mistään otetta hänen pelastamikseen. Minä tuleva aikamatkaaja olin vajaa 6 ikäinen ja Paavo 4 vuotias.
Se paha "näkki" sai vain veljeni villamyssyn saaliikseen. Pitäköön hyvänään.
Ekku Mattila.
