10/5-2023.
EKKU.
Nasiiri.
Meedio.
Clairvoyant.
¤¤¤¤¤
Kröhinäpäivää...... vielä kohisyyttää mutta alkaa visssiin jo helpottaa taikka sitten ei. Äsken istuskelin tuolla pellon reunassa haalarit päällä ja aika hyvin tarkeninkin. Ihan vielä en meinaa nakuna tuolla pelloilla kääppäillä. Saan pian vaikka minkä kuumheen.
Kuvassa oleva muistotaulu, jonka itte tein 1992 ja kiinnitin tuohon paaluun. Ihmettelin kun tänne muutettiin 1990 miten koko talon ympärillä, varsinkin syksyisin ja keväisin oli tavatoonta meteliä. Varjot liikkui eestaas, varsinkin yksi puska heilui, vaikka muutoon oli täysin tyyntä ja meirän kissit ja koira olivat pihalla ns täysin pihalla. Niillä oli silmät ympyröösinä, ne vapaji ja koira haukkui yhtä kohtaa puutarhassa, taikka ihan sen lähellä. Meidän vanhin Bennapoika joka opetteli silloon polttelemaan kessua, välillä ryntäs rupaan juoksujalakaa sanoen: Äiteee.....voi ittu kun mua on alkanut yksi varjo seuraamaan....se tulee portaille asti ja mulla on tukka ihan pystys.." Saman huomasin ittekin, totakait ja tuumasin että joku päivä otan tietäjänä selvää mikä siellä peuhaa....
Yksi kerta, oli kevät, vähän samaa aikaa kun nykkin, noin Toukokuu, kun näjin meirän Pepi koiramme järsivän yhtä luuta, jossa oli polvilumpio ja vähä kaikkia ja se näytti todella vanhalta luulta. Soli noin 70 senttinen ja mä tarkemmin sitä tutkimaan......ja
Ei se mikään hirven luu ollu mettästä, selvästi soli ihmisen, aikaa sitten jo kuolleeen . Karhasin Peppi koiramme pois ja kaivoin hauran. Noin meeterin toista, panin sen luun paffilaatikkoon, mukaan vanhan virsikirjan ja yhden kolikon ja hautasin sen pyhästi. Mumajin samalla jotakin maasta soot kuules tullu ja maaksi sun pitää ny muuttuvan.....huitaasin risinmerkin nakkasin kiven päälle.
Ainiin...ettäkö miksi en?? meinaan soittanut vallesmanneja sunmuita paikalle?? ...yhdellä tutulla oli tualla mettäs 600 metrin päässä, sellaaneen korsu, pieni kuitenkin, jossa hän sattui jotakin pont... keittelemään....terveisiä vaan Kankaanpäähän, taikka taivhaaseen nyt, koska se tuttu otti ja kuoli viimevuoren Marraskuussa......juu.
Olis ne mannesvallet pian löytäneet sen korsun....juu. Mettässä penkoessaan...
Jaatkuuuuu.
Ja sitten mä kannoin tuonne puutarhan reunaan tualin, illalla kello 18,00 noin, otin hyvä asennon ja hetkeun kuluttua mää vajosin loveen, ihan selevinpäin. Ja mä näin:
Olin sota 1809. hysnät perskelees poltti ja tappoi jokapaikassa ihmisiä ja myös täällä Kauhajoellakin. Kerran saivat selkäänsä niin palio että joutivat perseeet vilkkuen verissäpäin lähtemään pakoon henkensä kaupalla. Nolivat yhden Harjankyläläisen miehen polttaneet elävältä, Kuulemma sen uhrin tuskanhuurot kuuluivat kirkolle saakka.
Noh....yks haavoittunut hrysnä oli pakoon juassut kun viimeistä päivää. Oli pahasti haavottunukkin, joka oli sille takkuparralle ihan oikein ja kuallut tuohon kohtaan missä ¨meidän Pepi koira sen kintun otti ja löysi , 200 vuatta myähemmin ja mistä sen sitten hokaasin, Siihen aikaan tämäkin alue oli pualiheitteikkö suota vaan.Varmasti muut elääimet siihen aikaan olivat syäneet sen hrysnän muut luut.....juu.
Nooh....minä annoin sille hysräläsääselle sanani, jotta jos heti ja aika nopiaa vittu meet takaasii sinne Uraaliin mistä soot kotoosin, lakkaat kummittelemasta tottajumalauta, niin paan sulle muistolaatan kuules.Nakkasin taas ristimmerki ja taas jotakin mutajin ja sanoon sovittu....?Niin tein samana päivänä tuon muistolaatan ja kummajaaneen hävisi. Bennakin sai rauhassa opetella polttelemistaan ja koiralle hain oikeata luuta kaupasta.
Miltä tuntui ??..
EKKU.