28/3-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja
Voi istu ja pala.
Mieleeni (taas) tullahti keskimmääneen anoppini (sanotaan häntä vaikka Ullaksi) joka siihen aikaan (1974) asui Järvenpään Wärstsilässä , 30 kilomeeterin päässä Hesasta.
Mulle tuli yks rakkopako, eiku pakkorako ja sen tiimoilta jouduin syrän pamppaillen ilmoittautumaan Ullalle että hänen miehelleen (sanotaan häntä vaikka Pentiksi) ja yks ilta heitin ovikelloa kilauttelin , ovi avattiin ja sisälle menin , käsipäivää tehtiin ja kaffia juamaan. Onneksi pöyräs oli sokuria sekä pullaa , kakkua ja kermaa. Ei menny ku puali tuntia , niin Pena sanoi että mennään mun työhuonesta katsomaan , joka on tuolla kerrostalon kellarissa. Siellä räplään vaikka mitä ja milloin haluan.
Kellarihuonees oli Penan työkaluja vaikka millaasia , pualivalmiita aihioita ja häylänlastuja lattiassa. Oli pieni puusorvi, konepora, eiku porakone ja vaikka mitä vempelettä. Ei menny kun hetken aikaa, ku jostakin sivujutusta aloimme lentävistä lautasista juttelemaan. Pulistiin niin ettei toinen meinannu puheenvuoroa saamaan. Siinä tuli Rosvellit , Argentiinan Gelo kylä, Englannin valopallo armeijan varikkoalueen yllä , sekä Suomen Pudasjären oudot valoilmestykset.
Pieni työhuone oli hetken aikaa , kenties tunnin/toista kahden uffohöppänän kiihkeän keskustelun päänäyttämö , kunnes pilvilinnamme romahti kerralla.
Sillä:
Huoneen ovi reväistiin kertarysäyksellä apposen auki , höylänlastut vaan lenteli ja ovelta kuului kovalla äänellä: " Mitä soopaa....ufoistako te juttelette....ei niitä ole olemassa....höpöjuttuja....kaikkea kanssa....aikuiset miehet.....lopettakaas jo....tulkaa sieltä ylös......Kellokoskelle (oli siihen aikaan ns pöpilä) pian joudutte molemmat...leipakakku on valmis".
Tuleva anoppi oli tieskuinka pitkään salaa kuunnellu meidän ufokeskustelujamme ja teki siihen topin SS/joukkojen tapaan. Ainiin.....pankaas arvaan että se voileipäkakku oli jumalattoman pahaa.....siihen oli pukattu anjovista/silliä/sekä vaikka mitä kalansisustaa . Hyvä kun jollakin ihmeen konstillla sain sitä syötyä.
Enkä sen jäläkeen oo leipäkakkuja syäny , enkä syä.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja
Voi istu ja pala.
Mieleeni (taas) tullahti keskimmääneen anoppini (sanotaan häntä vaikka Ullaksi) joka siihen aikaan (1974) asui Järvenpään Wärstsilässä , 30 kilomeeterin päässä Hesasta.
Mulle tuli yks rakkopako, eiku pakkorako ja sen tiimoilta jouduin syrän pamppaillen ilmoittautumaan Ullalle että hänen miehelleen (sanotaan häntä vaikka Pentiksi) ja yks ilta heitin ovikelloa kilauttelin , ovi avattiin ja sisälle menin , käsipäivää tehtiin ja kaffia juamaan. Onneksi pöyräs oli sokuria sekä pullaa , kakkua ja kermaa. Ei menny ku puali tuntia , niin Pena sanoi että mennään mun työhuonesta katsomaan , joka on tuolla kerrostalon kellarissa. Siellä räplään vaikka mitä ja milloin haluan.
Kellarihuonees oli Penan työkaluja vaikka millaasia , pualivalmiita aihioita ja häylänlastuja lattiassa. Oli pieni puusorvi, konepora, eiku porakone ja vaikka mitä vempelettä. Ei menny kun hetken aikaa, ku jostakin sivujutusta aloimme lentävistä lautasista juttelemaan. Pulistiin niin ettei toinen meinannu puheenvuoroa saamaan. Siinä tuli Rosvellit , Argentiinan Gelo kylä, Englannin valopallo armeijan varikkoalueen yllä , sekä Suomen Pudasjären oudot valoilmestykset.
Pieni työhuone oli hetken aikaa , kenties tunnin/toista kahden uffohöppänän kiihkeän keskustelun päänäyttämö , kunnes pilvilinnamme romahti kerralla.
Sillä:
Huoneen ovi reväistiin kertarysäyksellä apposen auki , höylänlastut vaan lenteli ja ovelta kuului kovalla äänellä: " Mitä soopaa....ufoistako te juttelette....ei niitä ole olemassa....höpöjuttuja....kaikkea kanssa....aikuiset miehet.....lopettakaas jo....tulkaa sieltä ylös......Kellokoskelle (oli siihen aikaan ns pöpilä) pian joudutte molemmat...leipakakku on valmis".
Tuleva anoppi oli tieskuinka pitkään salaa kuunnellu meidän ufokeskustelujamme ja teki siihen topin SS/joukkojen tapaan. Ainiin.....pankaas arvaan että se voileipäkakku oli jumalattoman pahaa.....siihen oli pukattu anjovista/silliä/sekä vaikka mitä kalansisustaa . Hyvä kun jollakin ihmeen konstillla sain sitä syötyä.
Enkä sen jäläkeen oo leipäkakkuja syäny , enkä syä.
Ekku Mattila.
