3/3-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Uudistan tämänkin tositarinani , vaikka olen siitä kirjoittanut ainakin kaksi kertaa .
.....ja jatkan tänään kirjoittamaani hiihtoaihetta.
¤¤
Mennään Rajakankaan Penttiin , joka oli koulukaverini Alahärmän Voltin kansalaiskoululta yhtä vuotta ylempänä kun minä itte. Hän oli myös kova hiihtäjä ja voitti monia hiihtokisoja , esim koulujenvälisiä , sekä mäkihypyissä yliveto. Pentin Isä , Veikko rakensi hyppyrimäen Kärmesmäelle ja siitä pystyi hyppäämään jopa 20 metrin ilmalentoja , jos uskallusta riitti. Tuon hyppyrimäen rakentamiseen tarvittavat rahat keräsi opettaja Aarre Viitala ja minä. Me käveltiin keväällä pitkin poikin Alahärmän kylää , välillä sukset jalassa , talosta taloon ja aina ihmiset jotakin antoi. Muistan aina sen rahasumman, joka oli 800 markkaa ja sillä Veikko pystyi ostamaan tarvittavat puutavara-aineet hyppyrimäkeen.
¤¤¤
Noh oli kevät (1962) Maaliskuu kun Alahärmän Voltin ns linnanmäellä järjestettiin kylienväliset hiihtokilpailut ja tottakait mä sinne. Isäni oli hiljakkoin ostanu mulle hyvät puiset Järviset, jossa oli uudenmalliset Yy-siteet. Suksien pohjaan hän oli hinkannu juuri oikeat voiteet , Rexiä tottakait ja eikun mukaan kilpailuihin lähdin , Lapuan joen ylitte , kohden Linnanmäkeä.
Muistan kuin eilisen päivän miten kaikki onnistui hiihdossani. Sivakoin niin lujaa että silmistäni vesi vain tirisi pitkin poskia , vastamäetkin nousin melkein kuin juosten ja alamäet viiletin tukkani hulmuten. Useita sain kiinni ja latua huusin. Sehän tarkoitti silloin että edessäni hiihtävän oli väistyttävä sivuun ja antamaan mulle sijaa ohitukseen.Tiesin/tunsin että nyt.......voi poijat.
Ja maali tuli , kuumaa mustikkasoppaa rahisevaan kurkkuun , sitten sisälle isoon tupaan tuloksia odottamaan......"Jaahaas....Linnan Ilmari , joka oli hiihtojen ns pomo kovalla äänellä sanoi....seuraa palkintojen jako.......ensimmäinen Eero Mattila" (siihen aikaan olin Eero,mutten nyt)........ja mulle pienen alumiinisen pytyn ojensi. ....toineen...Rajamäki Pentti...".....
Uskokaa immeiset että olin tyytyväinen. Takaisin kotiini hiihdin vieläkin lujempaa kun kilapaalussa, ainakin siltä tuntui ja jopa Isänikin oli tyytyväinen. "Noniin...hän sanoi...voitit Rajamäen Pentinkin".
¤¤¤
Ja niin tuli seuraava päivä, kello oli jotakin 10,00 ,kun kotini sisäoveen koputettiin , tuphan
astui Linnan Ilmari , Mäkelän kalle , Rajakankaan Veikko (Pentin isä) sekä pari muuta jota en tuntenut ......"tuotaa.......Ilmari sanoi.....me tuumattiin niinku jotta siinä elisessä kilipaaluissa tais tulla ajanottovirhe , jotta tuumattiin jos Pentti sittenkin olis ollu paree Eeroa ja sen takia me tuatiin tässä Pentin toinen palakinto ja meinattiin jotta jospa se vaihrettaisiin....niin jotta Eero saisi tämän Pentin toisen palakinnon ja Pentti saisi Eeron ekapytyn".
¤¤¤
Arvakkaapa hyvät lukijat että ne lähti ?.....aika nopiaa. Niiden tarjoama tokapyttykin jäi tuvan pöyrälle nököttämään . Isäni huusi että "son vales.....Eero on hyväs kunnos.....moon itte sen havaannu......pyttyä ei vaihreta.".
Heh....siihen aikaan kevättalvi kesti melekeen Toukokuun alakuun ja muutama hiihtokilipaalukin edrittiin vielä järestää kylillä.....ja......justniin. joka kerran mä voitin sen Rahakankaan Pentin....
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Uudistan tämänkin tositarinani , vaikka olen siitä kirjoittanut ainakin kaksi kertaa .
.....ja jatkan tänään kirjoittamaani hiihtoaihetta.
¤¤
Mennään Rajakankaan Penttiin , joka oli koulukaverini Alahärmän Voltin kansalaiskoululta yhtä vuotta ylempänä kun minä itte. Hän oli myös kova hiihtäjä ja voitti monia hiihtokisoja , esim koulujenvälisiä , sekä mäkihypyissä yliveto. Pentin Isä , Veikko rakensi hyppyrimäen Kärmesmäelle ja siitä pystyi hyppäämään jopa 20 metrin ilmalentoja , jos uskallusta riitti. Tuon hyppyrimäen rakentamiseen tarvittavat rahat keräsi opettaja Aarre Viitala ja minä. Me käveltiin keväällä pitkin poikin Alahärmän kylää , välillä sukset jalassa , talosta taloon ja aina ihmiset jotakin antoi. Muistan aina sen rahasumman, joka oli 800 markkaa ja sillä Veikko pystyi ostamaan tarvittavat puutavara-aineet hyppyrimäkeen.
¤¤¤
Noh oli kevät (1962) Maaliskuu kun Alahärmän Voltin ns linnanmäellä järjestettiin kylienväliset hiihtokilpailut ja tottakait mä sinne. Isäni oli hiljakkoin ostanu mulle hyvät puiset Järviset, jossa oli uudenmalliset Yy-siteet. Suksien pohjaan hän oli hinkannu juuri oikeat voiteet , Rexiä tottakait ja eikun mukaan kilpailuihin lähdin , Lapuan joen ylitte , kohden Linnanmäkeä.
Muistan kuin eilisen päivän miten kaikki onnistui hiihdossani. Sivakoin niin lujaa että silmistäni vesi vain tirisi pitkin poskia , vastamäetkin nousin melkein kuin juosten ja alamäet viiletin tukkani hulmuten. Useita sain kiinni ja latua huusin. Sehän tarkoitti silloin että edessäni hiihtävän oli väistyttävä sivuun ja antamaan mulle sijaa ohitukseen.Tiesin/tunsin että nyt.......voi poijat.
Ja maali tuli , kuumaa mustikkasoppaa rahisevaan kurkkuun , sitten sisälle isoon tupaan tuloksia odottamaan......"Jaahaas....Linnan Ilmari , joka oli hiihtojen ns pomo kovalla äänellä sanoi....seuraa palkintojen jako.......ensimmäinen Eero Mattila" (siihen aikaan olin Eero,mutten nyt)........ja mulle pienen alumiinisen pytyn ojensi. ....toineen...Rajamäki Pentti...".....
Uskokaa immeiset että olin tyytyväinen. Takaisin kotiini hiihdin vieläkin lujempaa kun kilapaalussa, ainakin siltä tuntui ja jopa Isänikin oli tyytyväinen. "Noniin...hän sanoi...voitit Rajamäen Pentinkin".
¤¤¤
Ja niin tuli seuraava päivä, kello oli jotakin 10,00 ,kun kotini sisäoveen koputettiin , tuphan
astui Linnan Ilmari , Mäkelän kalle , Rajakankaan Veikko (Pentin isä) sekä pari muuta jota en tuntenut ......"tuotaa.......Ilmari sanoi.....me tuumattiin niinku jotta siinä elisessä kilipaaluissa tais tulla ajanottovirhe , jotta tuumattiin jos Pentti sittenkin olis ollu paree Eeroa ja sen takia me tuatiin tässä Pentin toinen palakinto ja meinattiin jotta jospa se vaihrettaisiin....niin jotta Eero saisi tämän Pentin toisen palakinnon ja Pentti saisi Eeron ekapytyn".
¤¤¤
Arvakkaapa hyvät lukijat että ne lähti ?.....aika nopiaa. Niiden tarjoama tokapyttykin jäi tuvan pöyrälle nököttämään . Isäni huusi että "son vales.....Eero on hyväs kunnos.....moon itte sen havaannu......pyttyä ei vaihreta.".
Heh....siihen aikaan kevättalvi kesti melekeen Toukokuun alakuun ja muutama hiihtokilipaalukin edrittiin vielä järestää kylillä.....ja......justniin. joka kerran mä voitin sen Rahakankaan Pentin....
Ekku Mattila.
