lauantai 28. maaliskuuta 2020

Talon kummitus näkyi ja sitten ei näkynyt.

28/3-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Kyllä  aamulenkillä näkee ja  tapahtuu  poijaat.
Koukkasin  välillä  kuvaamaan  tyhyjää  pientä  tupaa , joka on  nököttänyt  ainakin  20  vuatta   ittekseen  keskellä peltoa.  Sen  ulkorakennuksessa  tapahtui  palotuli , eiku  tulipalo  , jossa oli  muutama  hevooneenkin  mutta onneksi  ne  saatiin pelastettua. Kuitenkin isännällä  ei  ollut  yhtä hyvä säkä, vaan  hän  hengitti  keuhkoihinsa  liikaa  savua ja  otti  ja kuali  viikon päästä  Ruattis.
¤¤¤
Noh  tämä  edellä  kerrottu oli ns  aasinsilta  ja itte pääasia  tuloo  ny:
Kuulin  kyliltä/naapureilta  että  siinä  talossa  on alakanut   kummittelemaan. Kuulemma  pikkutuvan ikkunoista näkyy  välillä,   varsinkin  talvisin  outoja  valonlemahduksia   . Niinkun  arvaattekin  minä  siitä  asiasta  heti kiinnostumaan ,  Helemikuussa , pakkasiltana   tuvan luokse  kääppäilin  lumihangessa   pukeutuneena  lämpimään  pilkkihaalariin.  Mulloli  varalla    lampputasku , eiku  taskulamppu ,  suklaata  sekä  pyhä  risti  kaulassa  varalla.
Talossa oli   puinen laveri , ruakapöytä , pari  tualia , sekä  vanhana  kaappijää , eiku jääkaappi. Laverille  maata  menin  ja  kummajaasia orottamaan  .  Tottakait  Herran siunauksen  mutisin  varmuudeksi. Ei menny  kovinkaan  pitkään  kun  alakoi   tapahtumaan. Ulkona  alkoi kuulumaan  outoa  hurinaa , joka  voimistui ja....ja..ja.......mulla melekeen  niskakarvat  pystys.
Kummitus  ilmestyi  tottamooses. Selvästi  havaattin  talossa ,  sen  yhdellä seinällä  kirkkaita  välähdyksiä ,  suoraan mun  puusänkyäni  vastapäätä  varsinkin. Ne  välähteli hetken aikaa , liikkuivat  oudosti  ja sitten katosivat , samoin hurinakin.
Juu.
Talo  oli  päätieltä noin   80  metrin päässä. Kurikasta  tulevat  autot, joilla oli ns  pitkät  valot  päällä ja valojen  keila  osui  just eikä melekeen  talon  lasi-ikkunaan , josta   se  heijastui  ikäänkuin  talon sisältä  näkyväksi. Niin  se  kummitusjuttu  selevis.

Ekku  Mattila.