5/3-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Minulla on vuoden 2012 jälkeen tullut noin 4500 sivua erilaista tekstiä plogiini , niitä on luettu ympäri maailman, noin 50 eri maassa ja lukukertoja on kohta 600000 kappaletta.
Hyvin useasti minua pyydetään toistamaan sen ja sen kirjoitukseni , kuten tänäänkin ja siksi toistan sen mitä minulle tapahtui 1958.
¤¤¤
Oli pakkastalvi , Alahärmän synnyinkodissani ja olen sahaamassa koivuhalkoja tuvan keittiön hellaan. Sahasin halkoja ns "akkaintyylillä" joka tarkoittaa kaarisahan laittamista jalkojen väliin , terä ylöspäin ja terää vasten hinkkasin koivuhalkoja , jotka olivat noin ranteen vahvuisia , keskeltä poikki. Olin 12 vuotias.
¤¤
Sahaamassani halossa oli oksantynkiä ja sitä oli hankala katkaista , jolloin painoin puuta voimakkaasti terää vasten ja terä napsahti poikki. Heti tunsin valtavaa kipua oikeassa ranteessani , sillä se töksähti sahalaitaterän palasta päin ja punainen verisuihku purskahti haavasta. Verisuihku suorastaan lensi puuliiterin lattialle , sahajauhoihin jäi punaista , melkein voin sanoa, höyryävää vertani ja tunsin päässäni kovaa kummallista huimausta.
Senverran tajusin kietoa isäni flanellisen paidan, joka roikkui liiterin seinällä naulassa , verta suihkuavan ranteeni ympärille ja kompuroin tupaan , keittiön läpi , vanhempieni sängyn päälle makaamaan. Äkkiä tajusin miten kaikki ympärilläni pimeni . Pimeys ei ollut tästä maailmasta sillä niin mustaa se oli. Tätä kesti hetken verran kun pimeys haihtui , kuten sumu meren yltä ja kaikki alkoi muuttumaan todella kirkkaaksi. Sitä kirkkautta ei voi sanoin , edelleenkään kuvata, sillä niin kirkasta kaikki oli. Kuin tuhat aurinkoa olisi paistanut samalla kertaa, mutta silmiäni se se ei yhtään häikäissyt.
¤¤
Nyt aloin kuulemaan korvissani outoa hurinaa. Se tuntui kuin portaattomalta , koko ajan kovenemalta sähkömoottorin huminalta , mutta koko ajan ääni hitaasti kohosi. Tavallaan äänen korkeimmalla kohdalla tajusin olevani huoneen katossa , kasvot alaspäin ja näin jonkun makaavan sängyn päällä. Tunnistin henkilön nuoreksi pojaksi , jolla oli oikean ranteen ympärillä joku rätti , hänen kasvonsa olivat kalmankalpeat ,kuitenkin niin ,että silmiensä ympärillä oli mustat renkaat.
Järkytyin kun tunnistin vuoteella makaavan . Siinä makasin minä. Yhtäkkiä huomasin huoneen vasemmalla puolella , katon sekä seinän yläosassa avautuvan pyöreän valoisan renkaan , kuin putken ,noin metrin/toista kooltaan , joka kaartui lievästi oikealle . Siitä huokui tavattoman kirkas sekä loistava valo ,kuin tuhannet auringot olisivat siellä valaisseet , eikä yhtään silmiäni taaskaan häirinneet . Se valoputki ikäänkuin pieneni sen loppupäässä , mutta kirkkaus oli edelleenkin sama. Tunsin miten aloin hitaasti liukumaan valoputken sisälle, jalat edellä , yhä vatsallani katossa leijjuen. Muistan kummallisen ihmeellisen hartauden/onnen tunteen , sillä jotenkin tajusin saapuvani kotiin , oikeaan kotiini , tuonne jonnekin ,taivaaseen.
¤¤
Vartaloni oli jo valoputken sisällä menossa , kehoni puoleenväliin, kun havahduin kovaan kipuun/tuskan tunteeseen / valtavaan jyskyttävään päänsärkyyn sekä kovaan heilumiseen.
Äitini , joka oli ollut tapahtuman aikana navetassa lehmiä hoitamassa , oli tullut tupaan , nähnyt minut makaavan sängyn päällä , verinen rätti ranteeni ympärillä , hänen mielessään jo kuolleena, alkoi retuuttamaan minua voimakkaasti hartioistani.
¤¤
Ja kohta olin polkupyörän tarakalla , äitini lujaa polkiessa kohden Voltin kansalaiskoulun terveyssisaren asuntoa , jossa sisar neuloi karhunlangalla valtimoni kohdalla olevat ammottavat haavat umpeen ja niiden päälle kaatoi roiman lorauksen (sydänlääke ??!) Gamfrerintippoa.
Sisar kertoi myöhemmin vanhemmilleni...." Empun haavat olivat täysin valkoiset , eikä niistä tullut enää tippaakaan verta"......"poijan pelasti enkeli".
¤¤¤
Ainiin...yhä näkyy oikean ranteeni kohdalla arvet . Olinko jo menossa kuoleman maahan , taivaan kirkkauteen , valoisan tunnelin kautta ?.
Sanokaapas te.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Minulla on vuoden 2012 jälkeen tullut noin 4500 sivua erilaista tekstiä plogiini , niitä on luettu ympäri maailman, noin 50 eri maassa ja lukukertoja on kohta 600000 kappaletta.
Hyvin useasti minua pyydetään toistamaan sen ja sen kirjoitukseni , kuten tänäänkin ja siksi toistan sen mitä minulle tapahtui 1958.
¤¤¤
Oli pakkastalvi , Alahärmän synnyinkodissani ja olen sahaamassa koivuhalkoja tuvan keittiön hellaan. Sahasin halkoja ns "akkaintyylillä" joka tarkoittaa kaarisahan laittamista jalkojen väliin , terä ylöspäin ja terää vasten hinkkasin koivuhalkoja , jotka olivat noin ranteen vahvuisia , keskeltä poikki. Olin 12 vuotias.
¤¤
Sahaamassani halossa oli oksantynkiä ja sitä oli hankala katkaista , jolloin painoin puuta voimakkaasti terää vasten ja terä napsahti poikki. Heti tunsin valtavaa kipua oikeassa ranteessani , sillä se töksähti sahalaitaterän palasta päin ja punainen verisuihku purskahti haavasta. Verisuihku suorastaan lensi puuliiterin lattialle , sahajauhoihin jäi punaista , melkein voin sanoa, höyryävää vertani ja tunsin päässäni kovaa kummallista huimausta.
Senverran tajusin kietoa isäni flanellisen paidan, joka roikkui liiterin seinällä naulassa , verta suihkuavan ranteeni ympärille ja kompuroin tupaan , keittiön läpi , vanhempieni sängyn päälle makaamaan. Äkkiä tajusin miten kaikki ympärilläni pimeni . Pimeys ei ollut tästä maailmasta sillä niin mustaa se oli. Tätä kesti hetken verran kun pimeys haihtui , kuten sumu meren yltä ja kaikki alkoi muuttumaan todella kirkkaaksi. Sitä kirkkautta ei voi sanoin , edelleenkään kuvata, sillä niin kirkasta kaikki oli. Kuin tuhat aurinkoa olisi paistanut samalla kertaa, mutta silmiäni se se ei yhtään häikäissyt.
¤¤
Nyt aloin kuulemaan korvissani outoa hurinaa. Se tuntui kuin portaattomalta , koko ajan kovenemalta sähkömoottorin huminalta , mutta koko ajan ääni hitaasti kohosi. Tavallaan äänen korkeimmalla kohdalla tajusin olevani huoneen katossa , kasvot alaspäin ja näin jonkun makaavan sängyn päällä. Tunnistin henkilön nuoreksi pojaksi , jolla oli oikean ranteen ympärillä joku rätti , hänen kasvonsa olivat kalmankalpeat ,kuitenkin niin ,että silmiensä ympärillä oli mustat renkaat.
Järkytyin kun tunnistin vuoteella makaavan . Siinä makasin minä. Yhtäkkiä huomasin huoneen vasemmalla puolella , katon sekä seinän yläosassa avautuvan pyöreän valoisan renkaan , kuin putken ,noin metrin/toista kooltaan , joka kaartui lievästi oikealle . Siitä huokui tavattoman kirkas sekä loistava valo ,kuin tuhannet auringot olisivat siellä valaisseet , eikä yhtään silmiäni taaskaan häirinneet . Se valoputki ikäänkuin pieneni sen loppupäässä , mutta kirkkaus oli edelleenkin sama. Tunsin miten aloin hitaasti liukumaan valoputken sisälle, jalat edellä , yhä vatsallani katossa leijjuen. Muistan kummallisen ihmeellisen hartauden/onnen tunteen , sillä jotenkin tajusin saapuvani kotiin , oikeaan kotiini , tuonne jonnekin ,taivaaseen.
¤¤
Vartaloni oli jo valoputken sisällä menossa , kehoni puoleenväliin, kun havahduin kovaan kipuun/tuskan tunteeseen / valtavaan jyskyttävään päänsärkyyn sekä kovaan heilumiseen.
Äitini , joka oli ollut tapahtuman aikana navetassa lehmiä hoitamassa , oli tullut tupaan , nähnyt minut makaavan sängyn päällä , verinen rätti ranteeni ympärillä , hänen mielessään jo kuolleena, alkoi retuuttamaan minua voimakkaasti hartioistani.
¤¤
Ja kohta olin polkupyörän tarakalla , äitini lujaa polkiessa kohden Voltin kansalaiskoulun terveyssisaren asuntoa , jossa sisar neuloi karhunlangalla valtimoni kohdalla olevat ammottavat haavat umpeen ja niiden päälle kaatoi roiman lorauksen (sydänlääke ??!) Gamfrerintippoa.
Sisar kertoi myöhemmin vanhemmilleni...." Empun haavat olivat täysin valkoiset , eikä niistä tullut enää tippaakaan verta"......"poijan pelasti enkeli".
¤¤¤
Ainiin...yhä näkyy oikean ranteeni kohdalla arvet . Olinko jo menossa kuoleman maahan , taivaan kirkkauteen , valoisan tunnelin kautta ?.
Sanokaapas te.
Ekku Mattila.
