perjantai 27. maaliskuuta 2020

Voi sitä nuaruuren aikaa.......

27/3-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Tämänkin tosijutun olen kirjoittanut  varmaankin  jo  kaksi/kolome  kertaa , mutta  (ainakin omasta  mielestäni  se  on niin  hupaisa ),että  tässä  se taas  tuloo:
Syntymäkotini  oli  ja on yhä Alahärmän Lapuanjoen  reunamilla , noin  150 metrin päästä rannasta.......Meirän kohtaa  joesta , sen  toisella puolella , Volttiin päin  300 metriä ,alajuoksulla   oli  aika  hyvä  uimaranta.  Koska   siinä oli  hiekkaa  eikä  se ollut  kovinkaan  syvää , niin  kesäisin  siellä  polskutteli meitä  kersoja  useita. Siispä   yhtenä  kesäpäivänä  meirän  paatilla  (on tasapohjainen  vene)  soudettiin  joen toiselle pualen  ja  uimaan  vaan. Mukana  oli  ainakin  Mattilan Pentti, Mattilan   Pauli , Kankhan Mauri  ,sekä  Kalliokosken  Urpo  ja  mä itte.
Siellä uimarannalla  oli  , kumma   kyllä,  nuaria  samanikääsiä   (15  vee) neitokaisia , joka  oli  tietysti meille kolleille  ns  hyvä juttu....(mukamas)
Vaatteet  nakattiin  kuusen juurelle  ja uimahousut  jalassa  plumssautettiin  jokhen  että  vesi  pärskähtel. Välillä  noustiin  rannalle  lämmittelemään  auringos  ja  sivusilimillä  luurattiin  likkojen  suuntaan. Ihan siltä  näytti  että   he   meitä kans  tiiraili  sillai niinku   ja  siitähän sain oivan  aatteen...............Tuumasin että otanpas  kovan  vauhrin  joen    penkalta  ja  sitten  sukellan  hianossa  kaaressa   veteen  ja  eikun  tuumasta  toimeen. Ensin  tarkistin  yläluomieni  alta  että  flikat  varmasti näki  miten mä valmistauduin   ja  juoksin  kintut  vilistäen   kohti  rannan  penkkaa, josta  saisin  hyvän  ponnahdustasanteen.
.....Plums....
 Voi  miten hienossa  kaaressa  sukelsin  veteen ,  vähän   sivussa  itse  uimapaikalta  ja  suoraan  veden  pinnan alla  olevaan  ruostuneeseen  katiskaan. Pläts.......yhä muistan  sen  kivun  tunteen  rinnassa , mahassa , jaloissa kun   katiskan  terävät  reunat  raastoi  mun  herkkää  nahkaani. Arvakkaapas  etten  kaikkien  nähden  joesta  ylös  noussu. Sillai  pualisalaa , vähän  kumarassa  koetin  kompuroira    ylös  penkalle , jossa  vaatteeni  ylleni  pujin.  Yhtään  en  katsellut  olisko  ne  flikat  nähneet  mun   köppääsen (hupaisan ) näytökseni.
Siinä  kiipesin  paattiini   ja  märät  uikkarini  persuksissa  kotiini  hiivin. Senverran olin  sekaasin ,etten  muistanut kavereita veneeseen  ottaa, vaan he  joutuivat  kävelemään  kotiinsa Mattilan/meijjerin   sillan kautta.
Jo noin  tunnin  päästä  tapatuneesta  sotkin  polokupyärälläni  Voltissa  olevaan  kemikalioon , josta  ostin  pari  tuuppia  Basimysinrasvaa.  Sitä  meni  aikalailla  paljon  ennenkuin  ne  raapimishaavat  paranivat  ,   parissa    viikossa  ja  nahkani  oli  jälleen  kunnossa.


Ekku Mattila.