22/3-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
On tullut tässä viimeaikoina tullut kirjoiteltua aikalailla ns raskasta tekstiä , joten paanpa vähän "kevennystä" kehiin.
Muistan kun eilisen päivän , kun olin 5 vuoden vanha pellavatukka ja vuosi oli 1951. Oli lämmin keskikesä kun touhusin mitä lie kotini porraspäässä ulkona ja mukavaa oli juu, muttei enää pitkään.
Muistan kun naapurissamme asuva , minua noin puolet vanhempi likka , astui eteeni nosti kummakkin kätensä minua kohden ja tömps...........Enhän minä mitään tajunnut , paitsi tunsin kumman lämpimän nesteen valuvan päästäni alas , sekä oudon huimaavan olotilan. Näin hämärästi miten se likka säntäsi kintut vilistäen kotiansa kohden , huutaen jotakin jota en ymmärtänyt.
Sitten tuli Äiteeni.....ja tavatonta vauhtia. Hän oli ollut lypsämässä lehemästä maitoa , kuuli huutoa ulkoa ja kurkkasi navetan ovesta mitä nyt ....??...näki minun seisovan keskellä pihaa ja lähemmäksi tullen , havaitsi kirveen minun päässäni tököttävän. Kirves oli jäänyt minun pääni vasemmalle puolelle kiinni , josta Äitini sen äkkiä irti nyppäsi.
Uskokaa ny ,että yhä tänäkin päivänä , siinä kohdassa päätäni on kolo , ei niin syvä, mutta kolo kuitenkin. Onneksi se naapurin likka ei osannut iskeä kirveellä kaikin voimin ja jos niin olisi tehnyt.......en olisi tässä ja nyt.
Sitten tulee se hmmmm??.....tärkein kysymys ?....Onko niin että kirveen iskusta jäi(kin) joku henkinen vamma mun nuppini sisälle ?.. Melkein kuulen/ ja näen miten suurin osa mun FB kavereistani innokkaasti nyökkäilee , mutta saattaa olla että kuvittelen vain niin....köh.
Eikun taas eteenpäin.....
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
On tullut tässä viimeaikoina tullut kirjoiteltua aikalailla ns raskasta tekstiä , joten paanpa vähän "kevennystä" kehiin.
Muistan kun eilisen päivän , kun olin 5 vuoden vanha pellavatukka ja vuosi oli 1951. Oli lämmin keskikesä kun touhusin mitä lie kotini porraspäässä ulkona ja mukavaa oli juu, muttei enää pitkään.
Muistan kun naapurissamme asuva , minua noin puolet vanhempi likka , astui eteeni nosti kummakkin kätensä minua kohden ja tömps...........Enhän minä mitään tajunnut , paitsi tunsin kumman lämpimän nesteen valuvan päästäni alas , sekä oudon huimaavan olotilan. Näin hämärästi miten se likka säntäsi kintut vilistäen kotiansa kohden , huutaen jotakin jota en ymmärtänyt.
Sitten tuli Äiteeni.....ja tavatonta vauhtia. Hän oli ollut lypsämässä lehemästä maitoa , kuuli huutoa ulkoa ja kurkkasi navetan ovesta mitä nyt ....??...näki minun seisovan keskellä pihaa ja lähemmäksi tullen , havaitsi kirveen minun päässäni tököttävän. Kirves oli jäänyt minun pääni vasemmalle puolelle kiinni , josta Äitini sen äkkiä irti nyppäsi.
Uskokaa ny ,että yhä tänäkin päivänä , siinä kohdassa päätäni on kolo , ei niin syvä, mutta kolo kuitenkin. Onneksi se naapurin likka ei osannut iskeä kirveellä kaikin voimin ja jos niin olisi tehnyt.......en olisi tässä ja nyt.
Sitten tulee se hmmmm??.....tärkein kysymys ?....Onko niin että kirveen iskusta jäi(kin) joku henkinen vamma mun nuppini sisälle ?.. Melkein kuulen/ ja näen miten suurin osa mun FB kavereistani innokkaasti nyökkäilee , mutta saattaa olla että kuvittelen vain niin....köh.
Eikun taas eteenpäin.....
Ekku Mattila.
