tiistai 10. marraskuuta 2020

Alokkaan hyräily tiesi hänen kuolemaansa. Oulun Hiukkavaara 1964.

 10/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.

Tätä  on pyydetty uusintana ja  tässä se  tulee:


Hiukan lisää  surullisia "sota-aikani" muistoja........Wanhalta  ökö ajalta......1964. Minut kutsuttiin Oulun    Hiukkavaaraan  ja  sinne tietysti menin. Keväällä  15/2. Alahärmän Voltin  juna-asemalta. Ököjen  tuvassa oli  9  monnipäätä , etupäässä  Pohjoissuomesta , mutta  myös  pohojanmaaltakin ,niinkuin minäkin. Minulla on yhä  niistä ajoista  niin valokuvia, kuin myös  sotakavereiden nimiäkin , mutten  taida  niitä  julki laittaa. Eikös  se  somen  joku lakikin sellaista vaadi.  Nimiä  ei saa liikaa  esiintyä. Noh kerettiin olla  alokkaina noin  2  viikkoa  ja  eikun  kovaa  haipakkaa  meille  käsky   tuli  kolmeksi päiväksi  maastoharjoituksiin.  Raskaat reput  selekään , vaatteiden päälle  lumipuku, kengät jalakaan, käthen  lapaset  ja  tietysti  torrakat   remelistä  olokapäille , jokka oli  "pystykorvat"   7,62x53.  Niinja  karvamösä.Siinoli  sellaaset   korvaläpät  jokka  sai  vedettyä alas  jos  liikaa kylymä  tuli. Ja eikun maastoon, muistaakseni Huumaharjulle   rämpimään niin maan erkeeleesti että. Välillä ammuttiin  kivääreillä  räkäpäitä joka oli  muutoon niinkun aitoja    patruunoita mutta  kuulan  sijalla siinä  oli  viheriä puupaukku.Pum...pum...pum..........Siinähän  ne kolome päivää kului  aika  nopsastikin  ja  takaasin kasarmille, sen pihamaalle  jossa  nökötettiin  rivissä   ainakin   tunnin verran. Ihmeteltiin  että mitäs ny?Missä mennään?. Miksi  ei  ovet aukene meille?.....Ja  selvishän se kun  tupiimme päästiin.

####

Yksi  ökö, joka  oli  kotoosin  kaukaa  Rovaniemen  takamailta  oli  kuollu.  Se  oli  jostakin pannu salaa  taskuunsa  kiväärin  7,62X53  patruunan ,  yhden vaan ja  omalla  kiväärillään  ampunut  itsensä.  Siihen aikaan kun aseet saatiin, ne olivat  irrallaan käytävän telineissä. Ei  lukkoa  eikä muutakaan estettä. Patruunat  sentään saatiin  eri paikasta  ja niitä valvottiin  tarkasti. Tämä sama  alokas  oli  saanut  veepeetä , siis  vapaata palveluksesta  muutaman päivän   ja  jäänyt  yksin  kasarmille  omine  murheineen.Muistan yhä miten  hän  ei kenellekään mitään puhunut  sen aikana mitä oltiin  keritty kasarmilla olla.  Seisoi  koko ajan  ikkuna  edessä  ja  hyräili  oudosti. Oliko  se  kuoleman    hymni?.............


Ekku Mattila.