26/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävi tänään illansuussa Seinäjoella ja takaasin tullessa pysähryin Koskenkorvan paikkeilla. Siellä asuu vanha tuttuni 29 vuoden ajalta. Sanotaan häntä vaikka Manuksi. Kävimme hänen kanssaan Jyrän kirppiksellä jossa saa hyvää kaffia sekä pullaa ja samalla juttelimme Manun kanssa vuodesta 1996 , Joulun aatonaatosta , kellon ollessa 21,00 noin. Olin juuri tullut saunasta, täällä Kauhajoella , tukka märkänä , kylypytakki päälläni , teeveetä vaimoni kanssa katsellen , kun äkkiä sanoin:..."nyt on kiire.....on mentävä heti "......ja nopiaa ylleni puin , autoon suuntana Koskenkorva. Manun asunnolle."Kottaraispöntölle"......sen pihaan ajoin ja ovikelloa soittamaan.....pööör...pööör...pööör.....mutta kukaan ei ovea avannut. Yritin myöskin naputella hänen ikkunaansa tuloksetta. Myöskään Manun numero ei vastannut , jota se ei koskaan tee. Manu vastaa aina puhelimeen. Aina. Huomasin että hänen asuntonsa yhdessä ikkunassa oli verhot puoliksi kiinni ja sen kautta taskulampulla valaisin asuntoon............
Olohuoneen lattialla makasi hän. Ympärillään useita tyhjiä lääkepurkkeja/tapletti rasioita. lattialla paloi punainen kolmihaarainen kynttiä, jossa 3 valkoista kynttilää. Heti soitin henkilölle ("Mikko") joka oli ollut Manun tuttu jo 1970 luvulta saakka ja kerroin tilanteen Manun asunnolla. Mikko soitti heti ambulanssin , taloyhtiön talkkari avasi Manun oven ja hän kovaa kyyttiä sairaalaan. Lääkäreiden mukaan kyseessä oli enää muutama minuutti ja Manu olisi menehtynyt pillereiden yliannostukseen. Sairaalahoidossa viikon verran , henkistä terapiaa muutaman kuukauden ja taas Manulla alkoi elämä maistua. "Olet sä Ekku aikamoinen enkeli.....sanoi Manu .....otakko toisen kaffikupin pullan kansa" ja niin teimme.......välillä elämä on sillai jännääkin......eiks vain?
Ekku Mattila.
