keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Haju se oli. Märänneen haju.

 25/11-2020.

Ekku Mattila.

Aikamatkaaja.


Ajelin tänään autolla  pitkin ja poikin, sinne  ja  tänne  ja  vähän  tuohonkin suuntaan  kaikkiaan  noin  355  km. Matkalla kävin yhdessä  tutussa  kaffipaikassa , Kinnulassa ..... talossa  jossa  asuu  vanahempi pariskunta , aika  korkealta  taholta  ns  siviilielämässään aikoinaan.  Noh....talossa  oli jo  heidän tuttu  Halsualta. Entinen  opettaja , ( kutsutaan häntä vaikka  Heikiksi) ,vähäsen  erääseen uskontoon(lahkoon)   jo nuarena  hurahtanut.   Ja  kuinkas ollakaan.....aika  nopeasti  juttelumme aihe  siirtyi  ihmiskunnan  varhaisiin ajanjaksoihin , silloin  ennen Wanahaan  hyvään aikaan . Jopa  100000   vuoden  taakse.    Heikki  sanan  virkkoi ja  sen nimesi...:" on hieno  asia  kun  jo ennen  olivat  senaikaiset  ihmiset  Jumalan  lapsia.....se  todistaa  kun  vainajansa  hautasivat  hellästi  maan  alle........ja  kivi osoittamaan   sellaisen  lepotilan......olen ihmetellyt...sanoi Heikki...että  missä  kohtaa  sellainen  herkkä hautaamistyyli  alkoi   syntymään.....oliko  siihen aikaan  jo  jonkinlaisia  pappeja jotka  neuvoivat  miten kuolleita  pitää  käsitellä.......selvästi  inhimmillistä   toimintaa.......hienoa asia......hieno  asia".....sanoi  Heikki.....

ja.....minä  avasin  auvoisen sananmonttuni  ja  rupesin Heikille vastaamaan.....

"jaah......sanoin......ei  ne  tippaakaan   mitään tunnesidettä  kuolleeseen  tunteneet......ei heillä  ollut  pappeja eikä  lukkareita  yhteisöissään.....ei  kirioja...puhumattakaan  Raamatusta........kuolleiden  hautaamisen  aloittaminen  ja  haudan päälle  kivenmurikoiden    laittaminen  johtui  pelkästä  mädänneen  ruumiin  hajusta.  Tuhansia   vuosia  ennen  sitä  toimintaa  kuolleet  annettiin  vain olla  sikinsokin maassa . Siinä  hiljalleen  mädäntyä ja  hajota...ja haista. .Kunnes   tuli  joku   joka  veti  raadot  matalaan valmiiseen  montuun ,potki   hiekkaa/kiviä  sen    päälle  ja    retuutti   hamhhat  irves  ison kiven  hautaa  koristamaan  ettei  villieläimet  raatoa  haurasta  kaiva.  Paljon myöhemmin  ruvettiin   hautakiveen  raapustamaan  vainajan  nimi  .  Ei  syntymä, eikä muita   tietoja. "

"Nohniin...sanoi Heikki .....jospa.........minä  tästä  taidan lähteä......pitää  käydä  vähän asioilla.......terve nyt.......terve.."....ja  mulkaisi  mun päälle  sillai  "jännästi".Mitähän hän  musta  ajatteli niinku ?

Ekku Mattila.