9/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Eilen , siis Sunnuntaina somessa oli viesti miten Niinisalon krh/harjoituksissa oli sirpale hipaassu varusmiehen poskipäätä jättäen ihoon selvän jäljen. Matkaa ampumapaikkaan oli sentään 80 metriä joten mitään suurempaa vahinkoa sirpale ei aiheuttanu. Onhan mullakin (kuinkas muuten) on vastaavanlainen omakohtainen kokemus omalta ököajoiltani Oulun Hiukkavaarassa 1964. Komppania oli harjoittelemassa ammuntaa singolla paffipanssarivaunua joka oli noin 60 meeterin päässä. Aluksihan ei tietysti singolla ammuttu kovia paukkuja , vaan siinä oli ns sisäpiippu jolla präiiskttiin valojuovakuteja yks kerrallaan. Paukun koko taisi olla Barabellumin (rauhantekijä) 7.65 jossen nyt ihan väärin muista. Kun koulutus eteni ja parhaat valittiin höökivaunuja tuhoamaan , niin sitten ammuttiin jo kovilla sillä singolla. Se taas tarkootti ettei ammuksen päässä ollut räjähtää vaan sen tilalla oli betoninen klöntti ja kyllä sekin aika pitkälle mojahti.Noin 50-60 metriä. Kaikkihan sen tietää että singolla ammuttaessa sen takapäästä syöksyi ammuntahetkellä tulikuuma lieska ja jos sen tielle osui, niin aiaiaiaiaiai.....ja hengenlähtö oli melkoisen varma. Tämän takia meille teroitettiin että "paankaas jalat ja koko kruppi sillai viistoon asentoon ,että lieska menöö ohitte." .Samoin opetettiin ettei singolla saa ampua niin että sen piipun takana on seinä, sillä lieska singahtaa ampujan persuuksiin ja taas......aiaiaiaiaiaiai.......ih.......
ainiin......olin just oltu ampumassa sillä singolla sellaisessa pienessä ryhmässä jossa muut odottivat vuoroaan matalan hiekkavallin takana. Jokaisen naama piti olla aika matalalla maata vasten , paitti ampujan tietty. Yks ökökolleega kurkotteli kaula pystyssä , soli Nilivaara niminen , Sallasta ja hänestä tuli sittemmin "sotakoiramies". Noh ammunnnan jälkeen hän päästi kovan parkaasun ja me luultiin että mistä ny?...tuliko suurikin vahinko? Nilivaara hieroi kovaa kyytiä kaulaansa ja syykin selvisi. Se singon sisäpiipusta lentäny 7.65 millinen Barabellumin kuula otti jostakin kimmokkeen ja lenneltyään sinne ja tänne osuikin sitten miestä kaulaan. Ei paukulla enää palio voimaa ollu.Kuitenkin senverran että se jäi Nilivaaran kauluksen ja ihon väliin jopa hiukkasen polttikin nahkaa. Kyllä osumakohtaan jonkunlainen palovammakin jäi , jos tarkkaan luuras ja Nilivaara sitä "sota-arpea" esitteli meille vähän kyllästymiseen saakka.
Ekku Mattila.
