15/9-2021.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
¤¤:
Näin syksyn aikaan jolloin on marjasato niin metsässä ,kuin myös puutarhoissa kypsyvät ja siispä tulkaapa mukaan Espoon Matinkylään ja vuoteen 1974. Olin juossut pitkin mettiä/polkuja Matinkylän merenrannan lähettyvillä ja huomasin edessäni vanhan jo melkein romahtaneen hirsituvan ja ihan uteliaisuuttani siihen levähtämään jäin. Talo oli mennyttä, mädäntynyt/lahonnut puiltaan, kattokin alas romahtanut, se oli romu, mutta aijai...sen puutarha. Siinä oli marjapensaita sellaisessa ikäänkuin hevosenkengän muodossa , noin 10 metriä per sivu ja olaalaa.....valmiita punaisia marjoja aivan notkui oksilla.............namnamnamnam.....ja minä heti niitä syömään jäin.
Ehdin niitä popsimaan muutaman minuutin verran kun äkkiä näin miten sen pensasryhmän toiselta puolelta nousi ylös, selvästi kiukkuusen olooneen vanahempi, noin 70 ikäänee nainen , sinertävässä hameessa, hilukku päässään ja mua tuijottamaan jäi. Ensin meinasin ottaa ns ritolat koska luulin naisen omistavan sen tontin kaikkineen päivineen, mutta ajattelin että jäänpäs siihen marioja syömään, koska niitä oli tavattomasti, kummallekin riittävästi ja jatkoin massutteluani.
Jätin naisen rauhaan noin 10 sekunniksi ja kun käänsin taas naamani häntä kohti ei rouvaskaa missään enää näkynyt. Oli kadonnut kuin ilmaan (taas) puuuuuuh. Hetihän äkkäsin että nainen taisi olla ns kummajaaneen keskellä iltapäivää ja siitä kämpilleni kohti mä lähdin.....jolokuti..jolokuti...jolokuti.....ja :
Seuraavana päivänä rupesin juttelemaan Leenankujalla asuvan , yhden tutun pariskunnan (Säkkinen) kanssa ja kuinkas ollakaan puhe kääntyi siihen vanhaan mummaraaseen siellä marjapensaitten vieressä ja selvishän naisen arvootus........Nainen oli jo aikaa sitten kuollut, joskus 1950 luvulla ja ns jäämistön perijäksi joutui vanhempi sukulaanen joka ei sitä paikkaa kenellekään suostunut myymään. Sinne se talo lahosi, mutta marjapensaat kukoisti. Oli ne tosi hyviä voi ettää...
Ne marjat.
Ekku Mattila.
