23/9-2021.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
Iltaa sinne teille. Katselin vanahoja lenkki/päiväkirjojani tähän samaan päivämäärään liittyen, mutta 23/9-1978 ja Espoon Olariin menemme siis:
Olin siihen aikaan valmennettavana toimittaja/kirjailija/valmentaja Oskar Reposen juoksuopissa tähtäimenä seuraavan vuoden veteraanikisat Japanissa ja harjoittelin sitä ennen todella paljon. Reposen ohjeiden mukaan tein ennalta sovitun juoksuohjelman mukaan , yhtään tinkimättä kilometreistä ja jopa lisäsin oman intoni mukaan vielä enemmän. Olin jo vuotta ennen huomannut miten juostessani lenkkipoluilla, varsinkin iltahämärän aikaan jolloin pururadoilla oli valot sellaisten katulamppujen tapaan , noin 12 metristen tolppien huipulla , että ollessani juuri valojen alla, valo useasti sammui yht-äkkiä. Ensin luulin/uskoin kyseessä olevan ns normaalin sähkökatkoksen/vastaavan/lampun heikon kunnon ja sen takia se sammui kohdallani , mutta. Kun tätä lamppujen sammuminen jatkui edelleenkin niin siitä kerroin Reposelle joka teki siitä aiheesta pienen jutun muistaakseni Nyrkki posti lehteen.
Asuin aikaan Espoon Olarissa ja siihen kyläyhteisöön oli muuttanut Helinin Timppa Amerikoista, vakaa perussuomalainen, joka oli kiertänyt pitkin/poikin maailmaa ja yhtenä aamuna mulle otti ja soitti ...sanoen:
"Ekku perskelees...nyt sä puhut lööperiä....en sanaakaan usko sen lehden juttua jossa kerrottiin että saat pururatojen valot sammumaan....en usko kuule "......niin me siinä hetken puhuimme/väittelimme ja melkein jo hermostuin koska tiesin sen lamppujuttujen olevan totta ja niin me sovittiin....Sanoin että tuukko illalla mun mukaan lenkkipolulle, kävelen vaikka jos et mukana muuten pysy....tuukko mukaan Timppa ? "
Ja niin: Oli siis 23/9-1978 , ilta kello 19,00 nurkilla noin kun me Timpan Datsun 2800 kakspaikkaasella urheiluautolla Matinkylän pururadalle mentiin,auto parkkiin polun päähän ja eikun kävelemään lähdettiin. Sanoin Timpalle ettet sanaakaan kysy, et juttele ja koitat olla iha hiljaa...siis menemme.....
Jatkuuuuuu:
¤¤¤
Minä menin edessä ja Timppa perässä noin 50 metrin päässä. Pururadan valot olivat ns päällä ja niiden valotolppien väli noin 50-60 metriä. Ohitimme muutaman tolpan, ei mitään tapahtunut, toisen ja kolmannenkin ja melkein olin aistivinani Timpan pienoista hihitystä takanani ja eteenpäin kävelimme. Noin puolessavälissä pururataa suoraan kohdallani oleva lamppu sammui, mutta heti syttyi uudelleen, toinen teki saman, mutta kolmas sammui eikä enää syttynyt. Katsoin taakseni ja näin Timpan pysähtyneen paikoilleen ja minä jatkoin kävelyäni kunnes suoraan yläpuoella oleva lamppu räsähti rikki että palaset tippuivat päälleni. Onneksi ne olivat muovia (??) ettei suurta vahinkoa sattunut.
Käännyin taas taakseni katsomaan ja näin miten Timppa kovaa vauhtia juoksi takaisin päin, vaikka hänellä oli sillä hetkellä lievää polvivaivaa, huusi kovalla äänellä piru..piru..piru ja katosi mutkan taakse. Koska oltiin hänen autollaaan niin minunkin oli palattava ja mentävä takaisin Timpan auton luokse, jonka ratissa hän jo istui sanaakaan sanomatta. Paluumatkalla Olariin ei Timppa sanakaan pukahtanut . Ei mitään. Oli mies kumman hiljaa......heh. Olarin parkkipaikalle palattiin ja kumpikin meni omaan asuntoonsa.Sanakaan virkattu ei.
Seuraavana aamuna kuulin vessanikkunan, joka oli auki , kautta, joka oli vastapäätä Timpan kämppää miten hän huusi että tuukko Ekku kylään käymään ja mä menin. Timppa sanoi ettei ole koskaan niin peljännyt kun silloin niiden valojen sammuttua mun yltäni. Tätä samaa valojen sammumista jatkui vuoteen 1984 jopa niin, että pankkien/kassojen/ym kassakoneet menivät rikki/sammuivat kun niiden eteen seisahduin. Kreikan matkalle mennessäni 1984 jopa vähän pelkäsin että jospa "sähköjuttuni" aiheuttaakin lentokoneen alas syöksymisen. Kuten huomaatte henkis selvisin ja muutamasta muustakin lentokoneella matkustamisesta.
Tulipa piiitkäää kertomuus taas mutta tärkein tuli tässä kirjoitettua ja että tämä(kin) juttuni on tosi.
Ekku Mattila.
