19/9-2021.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
¤¤¤:
Tänään oli masentava päivä. Viimeyönä näin unta,joka katkesi välillä ja jatkoi sitten uudelleen samasta aiheesta. Heräsin ensin kello 01,00 noin , sitten 02,30 ja kolmannen kerran 04,15. Näin unta että olin 5 vuotias pikkupoika 1951 , nukuin kahden muun veljeni kanssa omissa sängyissämme, vanhempieni huoneen vieressä. Ohut seinä välissä. Oli talvi, helmikuu. Unessa heräsin vanhempieni huoneesta kuuluvaan karmivaan huutoon, huutoon joka ei ollut ns tästä maailmasta. Se oli hirvittävää kiljuntaa , mongerrusta, mölinää, sanoista ei saanut kunnolla selvää. kuului kovaa kopinaa, keittiön ovi paiskattiin voimalla ensin auki ja sitten kiinni , tavatoon jysähdys. Sitten kolahti ulko-ovi, rappuset rahisi kun joku niitä alas riensi, kovan karjunnan säestämänä, sanoja joista erottui......"nynne tuloo...äkkiä poijaaat .......nynne tuloo.....hyäkätkää...hyäkätkää......aaaaarggggg.....hyäkätkäää.....aaaarggggg....ampukaaaaa......aaampukaaa......aaaampukaaa.....aaaarggg".
Isäni , sodan käynyt mies , 4,5 vuotta rintamalla oli , kahdesti haavoittui , siellä pellolle juoksi , flanellipaitasillaan , flanellihousut jaloissa, saappaat ehti sentään jalkaansa vetää, ilman lakkia, ei hanskoja , puolipukeissaan., kirves kädessä. Ryssää vastaan ottamaan. Puolimetrisessä lumihangessa, pakkasta monta astetta.
Muistan tämän kaiken kuin eilisen päivän. Senkin miten äitini miehensä perään juoksi , onnistui hänet rauhoittumaan, takaisin ohjasi, lämpimään huoneeseen. Sieltä kova nyyhkytys kuului. Monta tuntia, aamuun saakka. Sydänmentipat tuoksui. Niitä äitini miehelleen antoi. Isolla lusikalla. Näin taas yhdestä yöstä selvittiin. Mutta niitä tuli , 10 vuoden aikana . Melkein joka yö ja vasta kevään tulo auttoi.
Samanlaisia kokemuksia on sadointuhansin. Joka paikassa. " Sota tulee kauhun lailla, repien se meitä raapii, raastaa henget ruumiistamme , kuulen tykin, luodit vinkuu , kuulen melun, räjähtävän ammuksen, kyl on hengen ottajia, vetäjiä liipaisimen, pistäjiä kuolonmiekan, "
( Osa omasta runostani vuodelta 1969.)
Ekku Mattila.
