8/11-2021.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Aikamatkaaja.
Calirvoyant.
Avasin hohtavan kirjan,
tulevaisuuden kirjan,
selasin sen sivuja,
ja minä kuulin,
ja minä näin:
Rinteillä Vesuviuksen,
sulaa laavaa,
turistit huutavat.
Sinaihalvön on Eilatissa,
Akabavikensin lähellä,
yöllä kello nollakuusi,
sota saapuu yllättäen.
Täysosumista häviää,
linnoitus Aleksandian,
Niilistä länteen.
Yksiviisikasikolme,
ja Japani,
Nikkon ja Sinkion,
alueesta vain muistot jää,
vesi valtaa rannikon.
Järistyksessä tuhoutuu,
kultainen temppeli,
Japani huutaa ääneen.
Koskaan ei enää kylvetä,
Pohjassa meren,
kun tsunami tulee,
se meren alle jää.
Tulessa näin palavan,
jalostamon öljyn,
Hassi-Messaoudi,
liepeillä Saharan.
Sun marmoriset kaaret taipuu,
Ostian ja teatteri,
Roomaan saapuu järistys.
Rotterdami veden alle jää,
autot kelluu aalloilla,
mäkien päälle ne kasautuvat.
Pommitus hävittää,
Malesiassa Langawisin,
saari luoteen rannalta,
Islami suree.
Vuorten rinteet muuttuvat,
Altiplanolla,
La Paz ja Bolivia,
järistys on ysi,kasi.
Lähellä Koutoubiaa,
on Djenaa ja tori,
Marrakesanissa,
sodan melskeen kuulen.
Viha kaataa,
Buddan patsaat,
Borodurin lähellä.
Yksiyhdeksänkaksiseitsemän,
on Camberrassa,
valkoiset talot parlamentin,
katoaa.
Lenin ja Turkmenistan,
Ashabadin kaupunki,
patsaanne näin sortuvan.
Ekku Mattila.
