5/4-2022.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
¤¤¤
Todella koleaa Tiistaipäivää. Tätä samaa ilmaa luvattiin tämän viikon, mutta ei se haittaa.Koko ajanhan mennään kesää kohden....ja nyt kirjoitan valoilmiöistä, lähtien Tuusulan Aleksis Kiven kuolinmökistä, 1985, Jalasjärven Ahonkylään, myös vuonna 1985.
Vuonna 1971 sain pienehkön hulluuskohtauksen ja tuuumasin että jospa sotken polkupyörälläni Suamen lappiin , parin kuukauden reissun ja takaasin Hesaan, jossa olin asunut vuodesta 1964. Ja eikun matkaan, Elokuun paikkeilla, mutta ensin toppasin Järvenpäähän, Rauhanniemen leirintäalueelle, johon pystytin piänen telttani..jee.
Ensinnä: koko sen ajan satoi todella kaatamalla, enemmän kun siitä kuuluisasta Esteri erseestä, suorastaan saavista kaataen ja siispä tuumasin että olkoon Lappi, olen täällä teltassa muutaman päivän ja sitten takaasin hesaan. Noh, yhtenä päivänä lähdin ajelemaan huvikseni kohden Keravaa, sitä vanhaa hiekkatietä, kun näin viitan jossa luki: Aleksis Kiven kuolinmökki ja heti mä sinne menin.
Mökki oli pieni ja harmaa, kolkon oloinen ja murheellinen. Hetken sen pihalla seisoskelin kun siihen ilmaantui nainen, joka oli opas ja avas mulle oven mökkiin. Ja sisälle menin. Melkein heti kuului jostakin ylhäältä kova , kuten rummun kumahdus, kovaa rapinaa ja kolinaa, sekä erivärisiä kirkkaita valoja vilahteli yltympäri. Ne valot oli eniten huoneessa olevan puisen sängyn kohdalla/päällä. Luulin ja olin hetken jopa varma että ne kaikki kuuluivat jonkinlaiseen, etukäteen äänitettyyn juttuun ja aina kun turisti tulee sinne sisälle, "levy" pannaan soimaan..mutta ei..Se nainen/opas oli rynnännyt kauaksi mökin pihalle ja mua katseli ns silmät teelautasen kokoosina.......kyllä likka pelekäs...iiiiiik...
Kauhiaa hän hoki, kauhiaa....ja lähti jonnekin hameensa helemat heilahdellen. Niin tein minäkin, muttei mulla mitään hametta ollu. Lenkkiverhat .
¤¤¤¤
Noh....vuanna 1984 ja 85 kävin muutamalla kerralla samassa mökissä,ensin yksin ja kun olin hurmannut yhyren Kauhajokisen flikan , (josta tulikin mun vaimo, Milla) , mun kainalhoon, niin hänen kanssaan , 1985, mentiin Aleksis Kiven kuolinmökkiin...Ja samat jutut tapahtui. Valoja vilkkui, rummut päräji, vintissä kolisi ja molemmilla meistä oli ns karvat pystys. Noin kuukauden päästä saimme houkutelluksi Millan vanhemmat kans sinne mökkiin ja ja ja.....taas "levy" soi, vintissä kolaji niin maan pirusti ettäh, koko mökki täräji ja valojat lenteli eestaas...viuuuuuh..Tuleva anoppini oli naamastaan kalapeempi lakanaa ja aika nopiaa hän ryhtäs kikit hyppien mökin pihalle huahottamaan kauhusta...iiiiiik...
Ja noh taas:
Kun oltiin muutettu Milla rouvani kans Jalasjärven Ahonkylään vuakralle, yhteen entiseen osuuskauppaan, 1985, Kesäkuussa, niin seuraavan vuaren kesällä, siis 1986, kun oltiin molemmat nukkumas,ilikialasti , molemmat, jotakin kello 04,00, heräsin/havahruin kirkkaaseen valopisteeseen, noin 5 senttiä kokooseen. Se kökötti sen huaneen ikkunassa, ulkopuolella, joka oli aika korkialla, ihan huaneen yläosassa, paikallaan ja rouvanikin siihen havahtui...melekeen kiliaasi kauhusta ja käpertyi mun kainalhon, ihan kiva, juu. Minä sanoin että älä yhtään pelkää, tua on piäni uffo tiedustelujuttu ja se luuraa että missäs se Nasiiri Ekku Mattila on ja rouvani enee mua puristi, eikä se taaskaan mua yhtään haitanna. Ihan kiva Juu. Sanoin ääneen että tuuppas valo mun kämmenelle ja se tuli, suaraan mun käteni kouraan, siihen jäi ja sitä liikuttelin eerestaas ja se valo pysyi siinä koko ajan. Olisittepas nähneet mun rouvani silimät, noli ainaskin teelautaseen kokooseet ja viälä lujemmin hän mua itteensä puristi, melekeen multa henki toppasi, mutten yhtään siitä piitanna. Soli ihan kivaa taas..juu...meinaan.
Ekku Mattila.
