28/4-2022.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
¤¤¤¤
Iltaa taas: Tänään sattui aika jännä tapahtuma josta kerron nyt.Tein aamulla peltolenkin, kuten melkein joka päivä niin teen, satoi ,taikka sitten ei. Päivällä korjaalin autoni pakoputkea taas, sitten luin äijjäluolassani kirjaa ja kaskas, rupes väsyttämään niin paljon,ettei siinä muu auttanut.....menin pitkäkseni maate. Ja nukahrin.
Olin sellaisessa ns pualiunessa, joka tarkoittaa että kuulin esim olohuoneessa olevan teeveen äänen. Makasin vasemmalla kylielläni, ,kun havaattin että edessäni seisoi joku: Se oli sängyn sekä sen vieressä, suoraan edessä olevan lastensängyn välissä, noin 80 sentin päässä. Yllään jännänvärinen , , punertava, ikäänkuin "kylpyviitta", jonka hihansuut roikkuivat löysästi alas, noin kämmenten tasalle. Tällä oli todella hienon kellertävä tukka, samantyyppinen kuin niissä kaurapaketeissa sillä Suomalaisella naisella, vähäsen Kalevalan mukaisesti. Lempeä ja kaunis nainen. Hän hymyili hyväksyttävästi.
Ojensi oikean kätensä minua kohti ja sanoi..(ei tarvitse hihittää) ....uuuugh....iiiighg...aaaghg. Kuitenkin sellaisella vähän kun inkkarin sanalla. Kuului eniten juuri gggggg....gggghhh.... No minäpoika sanoin reippaasti Moi.....ja tämä otti ja katosi salamana.
Noin tunnin päästä aloitin mittaamaan . Sängyn sekä sen edessä olevalla seinällä oli 3 taulua, eri korkeudella ja tämän "ilmestyksen" pään yläosa oli sen taulurivin oikealla olevan taulun alaosassa. Kun vedin siitä suora viivan metrimitalla, kohtaan jossa pääni/silmäni oli ilmestyksen hetkellä ja sen kohdan jossa "hän" oli, niin sain kultatukan pituudeksi noin 80-90 senttiä.
Humanoidejahan on erilaisia sekä eri mittaisia ja eri tavalla "puettuja". Tyypillinen humanoidi on se kuuluisa isopäinen, isosilmäinen, suu pelkkää viiva. Ei hiuksia, eikä korvia näy. Niitä on eri mittaisia mutta se tavanomainen on noin metrin /toista.
Uskon tämänpäiväisen ilmestyksen olevan minun henkinen suojelijani/auttajani, sieltä toisesta , höyhenpaikasta (??!!) Jännä erikoisuus tapahtui noin tunti tätä ilmestystä ,ennen ollessani kävelyllä ja olin juuri miettinyt oman elämäni erilaisia koukeroita/sunmuita ja esitin "jonnekin ilmaan kysymyksen" kun: jostakin tuli höyhen ja tarttui päässäni olevan myssyn etureuraan, jos sen otin käteeni ja laitoin taskuuni. Tälläinen "höyhenviesti" ei ole ensimmäinen minulle, vaan on näköjään tullut aikalailla jo tavanomaiseksi . On sydäntälämmittävää kun tuntee/tietää/on varma että meistä kyllä jollakin tasolla pidetään huolta. Minä kiitän ja kumarran.
Ekku Mattila.
