9/4-2022.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
¤¤¤
Hyvää Lauantaipäivää kansalaiset. Olin aamulla kävelyllä tiellä, vaihteeksi, koska tuolla pelloilla ei voi kunnolla hiihtää. On liian märkää ja se lumimoska tarttuu kiinni suksien pohjiin. Joten tulkaa mukaan tositarinani tapahtumiin:
Kuten olen melkein liikaakin sanonut että minulla on ollut lukemattomia erityyppisiä työpaikkoja. Muutaman tässä meinaan mainita, koska yksi niistä on ns aasinsilta ja se selviää ihan kohta.Nokia Oy:ssä Helsingin ns kaapelitehtaalla useita vuosia, yövartijana yhteensä noin 2 vuotta kaikkiaan.YIT:ssä tekemässä Hesan kerrostalojen kellarikerroksiin uima/saunoja.Airamin lampputehtaalla , Arabiassa (sen niminen rakennus Hesassa) koneasentajana, ILA: Helsingin lentoasemalla ilmastointihommissa= ilmastointiasentaja siis. Yksityisetsiväkoulussa Heiskasella, Rautatieasemaa vastapäätä=Kaisaniemenkatu , 11 kuukautta. Pienten muksujen päivähoitajana 2 vuotta, kotonani, Porvoonkatu 5-7 B 63. kaksi ns vierasta kersaa sekä yksi oma....ja..ja..ja..ja..ja....jajajajaja.....paljon muita lisää...
Erikoisin, etten sanoisi oli työpaikkani Huittisissa vuonna 2005, 10, 5 kuukautta. Tein etupäässä peltotöitä=90 hehtaarin alue, traktorilla, Finlandia nimisellä, isolla kun vuori,Kevät-syksy-talvikin.Ns fälttäsin/käännin/niitin/myrkytin pajuja/heinät paalasin/kylvin kaalia, hernettä,vaikka mitä, mutta se, johon tämä koko alkukertomukseni tähtää.....
Oli: Vasikkojen "synnyttäjä". Maatilalla oli kaikkiaan noin 400 lehmää, etupäässä lihakarjaksi ja tottakai pienten vasikkakersojen synnyttäjäksi sonnipoika. Tämän "hirviön" nimi oli SULO...heheheeh...Ensinnä se painoi 2000 kiloa, oli torellinen sonninorsu, pääkin kuin pieni autofiiatti.Jumalatoon elukka. Kun sulo liikkui niiden 400 likkansa joukossa niin kyl poijaat jälkeäkin syntyi...jatkuvasti, keväällä varsinkin, syntyi vasikkoja niin maan jumalalottamasti että ..........
Lyöräänkö vetoa siitä ettette ehkä usko Nasiirin sanaa, sillä olin mukana auttamassa kaikkiaan 49 pikkuvasikan maailmaan tulemista.!!??Toiset niistä kävivät aika nopeasti, muutamassa minuutissa, noin 20-30, toiset enee ja toiset tarvitsivat hieman Nasiirin apua. Jos "sieltä" törrötti vasikan jalat, siis väärä syynnytys , niin nopiaa naruja kinttihin kiinni, kunnollinen ote ja eikun vetämään...Kerran jouduin huutamaan apua kovaan ääneen, yöllä ja hätiin tuli meirän pomo , ittekin lehemän kokooneen, 180 kiloinen jässikkä ja hänen avullaan onnistuimme vasikan saamaan ulos......plöts......(terkkuja "opeliksikselle)
¤¤¤
Muutaman kerran , valitettavasti, olin mukana ajamassa sonneja teurastusautoon. Niitä varasonneja oli noin 20, 3 km päässä itse maatilasta ja kun niistä osa jouduttiin teurastuttamaan, niin ai ai..Aamulla varhain sinne sonnipaikalle, jokka oli niiden omassa navetassa, ajoi teurastuskuljetusrekka. Sen taakse tehtiin sellainen isoilla puukehikoilla aita, molemmin puolin ja sen loppupäässä oli sen auton takaovi, avoinna, valmiina vastaanottamaan turmaan meneviä sonneja.
Sitten sonnit ajettiin navetasta sen aitarivin eteen ja osa meni autoon mitään aavistamatta, ihan helposti vallan. Mutta yksi, se oli muutenkin jännän oloinen, varsinkin mulle, koska aina kun ajoin sinne (ronkkaan) vettä traktorilla/säiliöllä, niin tämä sonni aina mua "tervehti". Nosteli päätään ja mylvi sillai...tervee ekkuu...kiva nähärä sua taas... tervee ekkuuu...aina se ojensi päänsä airan raosta ja halusi että sitä silitän nupista ja voi että se tykkäsi sitten, Nyökytteli ja oli niin onnessansa selvästi.
Mutta :
Kun niitä sonneja ajettiin siihen "kuolemanautoon", niin juuri tämä mun lellisonni pani lujasti vastaan kuulkaa.....Ei millään meinananut mennä niiden muiden mukana vaa koko ajan yritti kääntyä takaisin navettaansa, elämään edes vielä hetken. Selvästi se tiesi/aavisti/tunsi että nyt ei ole kaikki ns hyvin ja halusi pelastaa itsensä. kaiken huippuna se silmät kauhusta levällään katsoi minua kohti ja , voin melkein vannoa että pyysi ja rukoili katselleellaan että apuaaaaa..... eeekkuuuuu...peelaastaaa muut...apuaaaa ekkuuuuu....mutta enhän voinut mitenkään auttaa. Sinne sekin saatiin ns sähkösauvan avulla, jolla yksi teurastusauton henkilö elukan pesuuksiin tökki............voivoi ja voi.
Illemmalla, töiden päättyessä olin pitkän aikaa suihkussa. En niinkään sen pesun vuoksi vaan kun sain kaikessa rauhassa suruuni itkeä pillittää....eihän sitä kova karski Alahärmälääneen itke. Jonkun sonnin vuaksi. Ei.Se vesi joka valui poskilleni taisi olla pelkkää vesijohtovettä, luulisin....niin.
Ekku Mattila.
