14/4-2022.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
¤¤¤¤¤
Paan pienen ns aasinsillan heti tähän blogini alkuun........ja jatkan sitten siitä:
Kuten jo kaikki tietää (melkein hehe) että olen erittäin , taikka tarvitsen vähän unta. Jos menen maate illalla vaikka 22,00, niin takuulla herään jo kello 02,00 ja eikun heti valmis päivän töihin. Talvella varsinkin nukun tuon 4, korkeintaan 5 tuntia. Kesällä, tähän aikaan, riittää hyvin noin 3 tuntia. Ollessani Hesassa asumassa 1964-1982 ja töissä STV- yövartijana, niin ei yhtään yöllä nukuttanut. Nooh....sitten aasinsillan kautta itse tämänpäiväiseen aiheeseeeni:
¤¤¤
Noin viikko sitten ja josta olenkin jo blogiinikin kirjoitanut, olin kutsuttuna yhdessä Lapualla olevalla asunnolla. Asunnon haltija oli ja on erään Lapualaisen Jari. H. (R.I.P.) poika jonka opin tuntemaan , hänen isänsa kautta kun Matti oli noin 11 vuotias. Tämän Jarin kanssa liikuimme erittäin paljon eri hommissa/liikejutuissa/muissa ja voi sanoa että pari-kolmekin kertaa viikossa, aina Jarin kuolemaan, joka tapahtui Evijärvellä noin 12 vuotta sitten, saakka.
Asunnolla Matti ojensi käteeni painavan sormuksen , sanoen: " Ekku, tämä sormus oli isäni sormessa aina ja kaikkialla, joka hetki, joka hetki. Äitini otti tämän sormuksen Jarin sormesta, ennen hänen hautaamistaan, piti tätä tallessa.......on monta vuotta miettinyt että uskaltaako/voiko tämän sinulle Ekku antaa ......ja nyt se on tässä......sanoi Matti.....otako sen vastaan Ekku?" ja tottakait otin...
¤¤¤'
olen sormusta, josta laitan kuvankin, pitänyt sormessani, melkein koko ajan, paitsi öisin. Sen ajan se on keittiön pöydällä odottamassa. Tänään, heräsin aamulla jo 03,30, menin ulos kuuntelemaan kurkien/ym lintujen ääniä ja sitten aloin lukemaan, kuten tapanani on, kirjaa, omaan "äijjäluolaani"......Katselin myöskin teeveetä/somea , välillä, kello 08,00 saakka, mutta.......minua alkoi jumalattomasti nukuttamaan, joka ei ole ns "normaalia" minulle, varsinkin siihen aikaan ja yön perään, aamusta. Ja menin maate soffalle.Jarin sormus sormessani.
¤¤
Tämä on neljäs kerta tämän viikon aikana , sen jälkeen kun sain Jari H. sormuksen itselleni että näin unta: Käveltiin Jarin kanssa jossakin, kesäaikaan,kauniissa maisemassa. Linnut lauloivat/aurinko paistoi/maisema oli kuten paratiisissa. Ohitimme yhden pariskunnan ja etenimme tienhaaran ohitse, en muista kummalta puolelta. Äkkiä huomasin Jarin kadonneen viereltäni, jota kummstelin paljon. Missään en häntä enää näkynyt.
Minulla oli kännykkä mukanani josta koetin etsiä jarin puh.numeroa, mutten löytänyt ja samalla jatkoin matkaani eteenpäin. Pian huomasin kummallakin puoella tietä useita karhuja tulossa vastaani ja kuulin Jarin äänen sanovan....Ekku ...käänny takaisin...osaat kyllä oikean tien ...ilman minua"....ja niin teinkin. Karhut jäivät ns paikoilleen.
Tulin samaan tienhaaraan josta olimme jo menneet, mutten muistanut mikä olisi oikea tie. Siinä hetken aikaa pähkäilin oikeata suuntaa, kunnes jalkaani pitkin alkoi kiiparoimaan jännänvärinen orava. Se nousi olkapäälleni ja alkoi tökkimään oikeaa korvanlehteäni ,samalla ikäänkuin kertoen/näyttäen olemuksellaan että se oikealle menevä tie on oikea. Samalla hetkellä paikalle ilmestyi pariskunta, nuorehko ja nainen sanoi: Saanko ottaa kännykälläsi sinusta ja oravasta muutaman kuvan ja siihen suostuinkin. ..ja samalla heräsin sohvallani.
On jännää, eikä mitenkään kummallista, että jo manalle mennyt/mennyt henkilö (löt) voi , jonkun itsellellään ennen olevan esineen/kuvan/muun/korun kautta. Samalla ikäänkuin sellainen jo mennyt haluaa/tykkää "olla edelleenkin mukana" elävän entisen menneen elämänsä touhuissa, vaikka sormuksensa kautta. Tälläiset kokemukset/tapahtumat ovat yleisiä juuri herkkien auttajien/selvänkijöiden/Nasiirien kohdalla. Kiitän luottamuksesta . Muista: Nouse, ole kirkas ja säteile Jari H.
Ekku Mattila.
