torstai 7. huhtikuuta 2022

Nasiiri Ekku Mattilan huolia ja murheita:

 7/4-2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Aikamatkaaja.

Clairvoyant.

¤¤¤

Noniin:  Koska   muutaman päivän päästä   täytän  (vasta)  76   vuotta, niin  katson  omaksi  oikeudekseni  hieman  muistella  ja kenties  jossakin määrin jopa kyseenalaistaa, tekemiäni  päätöksiä  elämäni varrella/ta....siispä eikun asiaan  Ekku:

Ensinnä, vaikka se taitaakin olla  väärin  suurta  Luojaa kohtaan, niin  olisi ollut  kenties  paree  jos  en olisi  syntynytkään  tähän maailmaan. Jo  sen tapahtuma-aika,  syntymäni  oli   muutama  kuukausi   toisen maailmansodan  päättymisen jälkeen,  19/4-46 ,illalla  kello 23,00, ei ollut  ruusuilla/kukkasilla  täytetty......Minulla oli  ns  ei onnellinen  lähtökohta .  Puutetta  ja kurjuutta, todella kovaa ns kasvatusta/kuritusta, koviin  pahoinpitelyihin saakka.  Hiuksiani  irtoili. Verta  tuli  suusta ja korvista.Puiden  oksilla  hakkaamista  paljaalle  perseelleni. Tätä  jatkui   8  vuotiaaksi  saakka.Joka   viikko,  sanoisin. Mutta  en  itkenyt kertaakaan. Sen muistan  selvästi. En  itkenyt.

¤¤¤

Vasta  myöhemmin, aikuisena  olen käsittänyt, että  se kaikki  oli   sodan  seurausta, huolten ja murheiden, pois  purkaamista, hänestä  itsestään, omasta  äidistäni, joka  syrän raskaana/murheissaan   odotti  ja  pelkäsi  miehensä  sodasta   tulevaksi, kuolleena  kenties. Jääneensä   viiden lapsen  yksinhuoltajaksi. Raskasta  kohtaloa  kantaen, muiden  lailla. Minä, vanhin  poika  olin  varoventtiili, joka  välillä  avattiin  selkoselleen ja  hakkaamisen  kautta/avulla  äitini  selvisi, ainakin  jossakin määrin , eteenpäin,päivät kerrallaan. Pitkät  päivät, viikot, kuukaudet ja  vuodet.

¤¤¤

Mutta  heiiii.....anteeksi  olen antanut, mutta  unohtanut  en. 

¤¤

Koko elämäni, sanoisin, on ollut  aikamoista  kivikoissa  liikkumista. En  alussa   tiennyt/oivaltanut mistä se kärsimys johtuu.  Vasta  paljon myöhemmin. Vuonna  1973  sen ensimmäiseksi  minulle sanoi. Espoon  Olarissa. Kirkkoherra/kirjailija  Voitto  Viro: "Sinusta  tulee  Ekku  Mattila auttaja ja  tietäjä. Jos  joudut  kärsimään elämässäsi pilkkaa  ja  haukkumista, vähättelyä  sekä  vainoamista, kateutta  sekä suoranaista  oman henkesi  pois  ottamisen  uhkaa,  niin  sinä  olet silloin  oikealla  tiellä....piru  ei  tykkää  auttajista  tässä maailmassa, ei tykkää. se  koettaa estää koko  ajan  sellaisen  auttajan  elämän polkua, kasaa  vaikeuksia, kasaa kaikkea  raskasta...koettaa  hankaloittaa, koko  ajan..Auttajan  henkeä  piru ei  saa ottaa, mutta  raskaaksi tekee sellaisen  tien.....Jobin koettelemuksien lailla".

¤¤

Miten  oikeassa  Voitto Viro olikaan  silloin.  Keväällä  1973. Olarin Kuunsirpissä kun kahvia  juotiin.Hänen asunnossaan. Jossa  kävin   monta kertaa  huolineni  ja  kysymyksieni. Välillä  minulla oli  todellinen  hengellinen  hätä. Epäusko. Silloin  minä itkin. Opin  itkun. Tuskan kautta. Elettyni  elämän ja tuskan. Ja siitä se alkoi. Tietäjän/nasiirin  tieni joka jatkuu  yhä tänäkin päivänä. Maailman  tappiin  saakka. Kuten on määrätty. Nyt sen olen ymmärtänyt. Se on määrätty. Tuskainen  lapsuuteni ja nuoruuteni oli  hengellinen  korkeakoulu. Kymmenen  luokkaa. Ja  ne  olen käynyt. Minulla  on  todistus ja se on  piilossa  sydämessäni. Rakkaudessa/hyvyydessä täydet    10. Siitä  todistuksesta olen ottanut  miljoonia  kopioita  ja  jakanut  kaikkialle,  joka  paikkaan, jokaiselle ihmiselle,  sinulle ja sinullekin. Ottakaa   se vastaan. Ne kopiot  eivät koskaan lopu. Rakkaus on ikuinen. Se ei  koskaan häviä...

Ekku Mattila.