torstai 28. huhtikuuta 2022

Kultaisesta kruunusta , vuateen 1962, Alahärmän Ojalan Erkin kutomoon.

 28/4-2022.

Ekku  Mattila.

Nasiiri.

Aikamatkaaja.

Clairvoyant.

¤¤¤¤¤

Hyvää Torstaipäivää  teille  jokaiselle:

Sain   eilen  useita  yhteydenottoja  sen  aamuisen  "kultaisen " kruunun takia, joka  oli yön  aikana ilmestynyt meidän  pihallemme. Jokainen  ihmetteli  tapahtunutta. Toki  tiedän, tälläisenä "isona poikana" jo  että  saan  takuulla  hihityksia/hohotuksia, mutta  kestän sellaiset  kyllä. Maailma  pakkaa  olemaan  aikalailla  jännä(kin) paikka. Eritoten  meille  "höyhenihmisille", auttajille  ylipäätänsä. Onneksi meitä  ns  tarkkaillaan  ja  annetaan  voimia/energiaa jaksaa. Vaikka  tuollaisilla  "kultainen  kruunu"  ilmestyksillä. Kiitän ja kumarran.

¤¤¤

Ny  tulkaa mukaan Alahärmän kirkonkylään,  vuoteen  1962, noin, vastapäätä  senaikaista  ravirataa, tien toiselle puolelle,  Ojalan  Erkin  kutomoon.  Erkillä  oli  vaateompelimo  jossa  etupäässä  25 nuorta  flikkaa  ompeli  miesten/naisten  kerrastoja/muita  alusvaatetta . Firma oli  kolmivuoroinen. Aamu-ilta  ja yö. Tehtaassa  oli    ns  pyörötrassellkoneita  3 kappaletta, jokka  , nimensä  veroisesti  pyöri  hitaasti ympäriinsä ja  koneiden  yläpuolella   oli   noin    30  lankavyyhtiä, joista  juoksi  langat  koneen  keskustaan, jossa  ns  neulat  kutoivat  langoista  alusvaatekangasta. Niiden koneiden käyttäjiä oli  3: minä, yksi  Reiska, sekä  Eeva niminen  nainen.  Näiden avulla koneet  suolsivat  kangastukkeja, noin  yhden  tukin  joka  vuorossa, kankaan  pituus  noin  300m  metriä.  Firman alakerrassa  oli siis  koneet, toisessa päässä  huonetta  ne  25  flikkaa  neulomakoneineen  ja  huoneen  toisessa  päässä   tehdasmyyntihuone/osasto, josta  asiakkaat  saivat   ostaa  valmiita  tuotteita.  Talon yläkerrassa  taas  kankaiden  leikkaamo/malli/ym ja siellä  oli  2-4  naista  touhuamassa.

Firman  pihapiirissä  oli  ulkorakennus jossa  lankavarasto, sekä  hyysikkä, taikka  niitä oli kaks,  toinen  naisille  ja  toinen meille  miähille. Miästen  puolella  oli  sekä  itte  askareikä, että  vasemmalla  seinällä, matalalla, pellinen   ränni, johon  usi päästettiin ja   "tuotteet"  lorisi  hyyskän  ulkopuolelle suureen  peltiseen  tynnyriin.....lori..lori..loriiiiiii.

¤¤¤

Muista  elävästi muutaman yän jolloin  oli  pakko  piipahtaa  hyysikässä. Oli  Maaliskuu ja pakkasta  aikalailla, kuten siihen aikaan tapana  oli, sekä  kolea  tuuli. Sen hysikän kohdalla  takaseinässä  oli  matala aukko, vissiin, koska :  jos oli  kova  tuuli, niin  ersuuksen  pyyhkimiseen  käytetyillä papereilla  oli  "hieno"  tapa nousta  ylös  sitä  aska-aukko-reikää  kohoren.  Pari kertaa  kävikin  niin että kun  kannen  nostin niin  sieltähän ne  paperit  leijjaili ylös melkein  naamaan saakka. Paperit  olivat  samanlaista kuin siihen aikaan  rautateillä, kiiltäviä rapisevia, neliskulmaisia ,kuin voipaperia melkein, joihin ei oikein  kunnolla  "tarttunut"  itte......juu...

ahaa......ny tairankin  mennä kaffia  juamhan. Piänen kupin, kuten mulla on aina  tapana ollu. Vähän kermaa, ei  sokuria, eikä pullaa, ei  pipareita. Pala  näkkileippää  vaan.

Ekku Mattila.