22/6-2022.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Clairvoyant.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Päivää: Näin aikamatkaajana kutsun teidät mukaan vuoteen, noin, 1953, syntymäkotini Alahärmään, lapuan joen rannalle, Juhannusaattoon. Joki oli ja on yhä meirän tuvasta noin 120 metrin päässä. Me kollit oltiin niin miästä tuumattu että kootaan risuista joen rantaan, ihan sen veden äärelle risumaja ja siellä ollaan ainakin yksi yä. Meilloli korillinen limukkaa. Niin Pommakkia, kokakolaa, mansikkajuamaa sekä viheriää jotakin. Niin , mukana olin mä itte, Kanhan mauri, Mattilan Pentti, Kalliokosken Urpo ja velieni Paavo.
Mentiin rannalle iltasella kello kuuren maissa ja alettiin rakentaa sitä risumajaa. Äiteeni kyllä varoitti naama peruslukemilla siitä kauheasta joen näkistä, joka nappaa piäniä lapsia valtakuntaansa, eikä kersasta koskaan enää kuulu mitään. No, mehän emme mitään pelekää ristus, akkain puhetta koko näkki ja maja oli valamis iltasella noin kello 22,00. Limukkaa litkimmä että mahas lotaji ja jännää oli. Sitten tuli kello 23,00 noin. Me oltiin koko kössi sisällä risumajassa, kun:
Voihan herran tähären! meirän majan takaa, ihan läheltä alakoi kuulumaan jumalatoonsa murinaa sekä risujen katkeilemista. Soli kauhiaa ääntä ....ja: niin nopiaa me sieltä mökistä ryykättiin pakhon kuka seinän lävitte, kuka kerkes ovesta, rinnettä ylös pellolle ja mahan alusta vikkeliä jalakoja täynnä meirän kotopihaan. Syrämemme hakkas varmasti tuhatta ja sataa. Päästiin sitä kauhiaa näkkiä karkuun. Oli se lähellä. Oli se.
Äitiä kummasti hymyylytti ja isseä kans. Tuumasi että emmekö olleekkaan siellä risumajassa aamuun saakka niinkuin me rossattiin. Mutta emme mitään näkistä puhuneet. Meiltä olis menny maines. Ja seuraavana aamuna meille tuli kylhän naapurin Ikolan Pekka, meitä 10 vuatta vanahempi. Nauroi kippurassa että hän se näkki oli siellä jokirannassa. ..kylläpäs te kovaa kyyttiä juaksitte. Säikährittä kun vähän risuja mökkinne päälle heittelin. Paavokin, joka oli viiren ikääneen, juaksi samaa vauhtia kun te muukkin. Maurilta putos lippalakki päästä. Emppu kirmasi lujempaa kun meirän hevooneen.......
Ekku Mattila.
