24/6-2022.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Clairvoyant.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Huomentapäivää: Tein tunnin peltolenkin , tulin kotio ja kuten eilen taisin luvata, niin jatkan sitä juhannusmuistojani vuodelta 1973. Siis tulkaa mukaan kun olen Mikkeliin menossa, pualiksi märässä nahkatakissani ja yhä vähän oksennuksessa haisevassa tavaroissani. Se Mikkelin leirintäalue oli niin jännän nimisessä paikassa/niemen kärjessä kun kirkonvarkaus.
Kyselin paikkaa pitävältä nuarelta avioparilta että häh?? mistäs nimi moinen ja he sanoivat: Isoonvihaan aikana ryssät ryösti koko Mikkelin seudun, mukana 3 kirkon omaisuus ja niitä raijasivat yhden niemen-saaren välissä soutuveneellä. Mukana oli yhden kirkon komia kirkonkello ja koska ne on yleensä pronnssista, niin meinas sulattaa niistä tykinpiippuja. Mutta isoo taivaan Jumala päätti toisin ja keskellä saarten väliä koko venhes uppos ja kello plumsahti pohjaan.......molksk.. Tästä muistosta sitä kohtaa lahtea/järven selkää sanotaan tänä päivänä kirkonvarkaus.
Ahaa...nyt itte asiaan. Menin siis sinne kolmannelle leirintäalueelle päivän aikana, Mikkeliin ja eikun teltta pystyyn.Uskoin lujasti jotta ny.Saan olla kaikes rauhas, mutta itä askaa. Noin tunnin kuluttua paikalle moottoripyörillä .....tuli, juu juu....taas humalaisia keskenkasvuusia ja ainakin 10 jossei enee. En niitä viittinyt ruveta laskemaan vaan luulin että ne lähtöö kun kaliat heiltä loppuu. Mutta ehei. Ne alkoi jumalatonta meteliä pitämään ja suurin hauskuus heillä oli mun moottoripyöräni joka oli vaan 250 kuutioineen. Heillä taisi olla tonniaja satasia jokaasella ja joppareille sellaasia punahuulihualia, taikka sellaasiksi tulevia. Heidänkin mielestään mulla oli mopo.Lasten pyörä.
No enhän siitä suuttunut vaan koetin olla kuten rauhan miäs. Sellaaneen merkki oli mun prätkäni molemmilla pualin tankkia, siis rauhanmerkit.Myös nahkatakkini, joka oli melekeen jo kuivanut eikä enää haissut oksennukselle, sen selkäpuolella. Olenhan 1960 luvun hippikersa. Juu. Suurimman virheen teki sen lauman suurin kolli, sellaaneen ainakin 185-190 senttinen, isoo ja riski rumanaama.Hää pukkasi mua aika lujaa oikiaan olokapäähän, muks. Ja saman äänen , muks, kuului, kun tinttasin häntä turpaan. Aika lujaakin koska seliälleen kolli lennähti ruahikolle. Sitten alakoi joukkotappelu. Kollit vastaan mua, tulevaa Nasiiria/aikamatkaajaa.
Porukkaan tuli mukaan kollien huarat...heh....niillä oli nahkalaukuissan ilmeisesti kaliapulloja/muita jokka kilisi aika iloisesti kun mua kohti koettivat pussukoillaan iskeä.Mutta oon aina ollu nopia ja mulla on ollu, kuten yhäkin, tälläisenä 76 :lla refleksit tallella ja ei mulla mitään hätää ollu siinä tappelussa. Noh, sen leirintäalueen hoitajamiäs tuumas että hänkin tulee mukaan juhannuskarkeloon ja tuli mulle avuksi. Läiski olan takaa niitä renttuja ja kun vahingossa osui niiren kollien "hualien" turpiin, niin aina anteeksi, anteeksi pyysi. Se mua nauratti niin etten meinannut kunnolla keksittyä itte taisteluun.
Ja niin se sota taistelu loppui. Minä ja se leirintäaluemiäs voitettiin koko kahakka 9-0. Raapoksia naamoillaan kollit ja niiren hualat lähtivät karkuun. Niin oli kiirus etteivät hoksanneet moottoripyöriäänkään käyntiin laittaa, vaan niitä lykkivät vierellään. Vilikuilivat koko ajan taakseen ettei noi hullut vaan tuu uurelleen ja heitä hakkaa.
Ja niin palas rauha maahan. Linnut lauloi ja paistettu makkara tuaksui. Mulle tarjottiin ne ilimaaseksi, limunaatin kera, sinapista puhumattakaan, kiitokseksi kun hoirin ne rähinöitsijät.Oli se kiva juhannus kuitenkin. Oli se.
Ekku Mattila.
