Viuuuuh ja töms.....

2/7-2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Clairvoyant.

¤¤¤¤¤¤¤¤

olisko jopa niin että se kuolinhetkeni Krimillä tapahtui juuri tänään 2/7-1885 ?? Sillä olen koko päivän ollut jännällä tavalla surullisen/hermostunut.

Krimin sodassa 1885 ja minä kuolin.

 2/7-2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.
Clairvoyant.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Terve  taas.  Nyt  tulkaa mukaan  vuoteen  1885 Krimin  sotaan, jossa  minäpoika  ,tottakait olin mukana.  Elelin siihen aikaan, taikka    16  vuotta ennen  Järvenpään-Wärtsilän  paikkeilla  isossa    maatalossa, jonka  sukuhistoria saattaa  ulottua  Ruottiin  saakka.  Siihen aikaan  melkein oli kunnia.-asiana  että  jo  15  vuotiaat  liittyivät    sotilasjoukkoihin,  "mun isään oli sotamies,  nuarii kauniskin..jo  viistoista  vuotiaanaa  hän aastuii  riviihiin"...kuten   laulussa  sanotaan.   Minä olin  liittynyt, ilmeisesti  Ruottin  kautta  senaikaiseen  tykkiprikaatiin, taikka  olisko   ollu  krenatioihin..(??) .mutta  sotaan piti  päästä ja  mä pääsinkin.

Krimille.....kovaan taisteluun  Turkkilaisia-Venälääsisä(kö?)  vastaan... Menneillään  oli kova  taistelu, torella kova ja raju ..kunnes   tunsin  ollessani  tykkini vieressä  vasemmalla  puolella  , reiteni  yläosassa  pehmeän,  alamahassani,  kun  tönäisyn/tuuppauksen. Melkein heti  aloin   tuntemaan  outoa  huimausta, sekavuutta, pyörrytystä, tasapainoni   menettämistä.  Jännää  makua suussani, kuin  jonkun  oudon metallin  makuista,  silmissäni  alkoi  liikkumaan  niinkuin  kirkkaita   tähtiä, valopalloja, salamoita, outoja  kuvioita kuin taivaalla  ja   vajosin  polvilleni.  

Tunsin ja  näin  miten  jalkaani pitkin  valui   alaspäin  jotakin  lämmintä . Katsoin  alaspäin  ja  huomasin miten siitä kohtaa jossa  se  "tuuppaus/töyssäys"  tuntui ensin, punaista  alasvaluvaa nestettä,  omaa vertani. Nuoren poijan   verta. Olin  valumassa  kuiviin. Siihen aikaan  siinä taistelukentässä oli  rapaa ja liejua, ressuista  maata  sekä kaikkea   sotkua  ja  puun/oksien kappaleita.  Vaikka  miten koetin  vastaan laittaa, niin    ensin  vajosin polvilleni, sitten  istualleni   ja siitä,  en mitään mahtanut, hitaasti   tykin pyörästä kiinni pitäen, kyljelleni  liejuiseen  maahan.  Viimeiseksi aistin  miten  pellavatukkani  kastui kokonaan ja  minä  kuolin. Verenhukkaan. Sain   "ripin".

Olen  jo  nuorempana  jostakin lukenut, myös  myöhemminkin  ja  ehkäpä teistäkin  siellä, miten  siihen kohtaan  jossa  kuolema   tuli, esim taistelussa,  vastaavassa  tilanteessa, ampumalla  eritoten,  syntyy ja  jää  jälki (ns  syntymämerkki) seuraavaankin  elämään.  Minulla  on ollut kymmeniä asiakkaita  jotka ovat kertoneen että he tietävät  kehossaan olevan  arven-syntymämerkin  syyn.  Se  tuli silloin  kun  minua ammuttiin..sanovat  monet....taikka silloin  kun  terävä  lasinsirpale  halkaisi  käteni  valtimon  ja  kuolin.  Edellisessä elämässä, jopa  satojakin vuosia sitten  tapahtuneen.  

Minulla  on , kuten kuvastakin näkyy,  isokaliiperisen  aseen  jättämä  reikä, ilmeisesti  jalkaväen musketti, noin  11 millinen  kooltaan  ja   voi  kuvitella  mitä  vahinkoa  se  teki  minuun osuessaan  juuri reisivaltimon  kohdalle, katkaisten sen.  Minulle  tuli  R.I.P.   auts.

Ekku  Mattila.

Ny mennään kaskisiin ajamaan kummaasta talosta pois.... vuasi oli 2010.

 2/7-2022.

Ekku  Mattila.

Nasiiri.

Clairvoyant.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Kurikasta  vuanna  2010,   tuli luokseni käymään Ari...K....joka  sanoi:  ristus  ekku  miten mun anoopin  tuvas kummitteloo  tuolla  Kaskisissa.....voiko sille teherä mitään , ei  anoopille  mutta sille  kummitukselle ,  Ekku...mitäs   sanot ?...ja  niinpä me heti lähärettiin ajamaan A :rin  mersulla  kohti  kummajaaspaikkaa.Oli   Kesäkuu.

Talo  oli kakskerroksinen, punaaneen ja  suurehko, pihalla  sauna ja  varasto, liiterikin sekä vanha, ilmeisesti  museoitu  vinttakaivo. Sellaaneen jossa  oli korkia  takko jossa kiinni  kettinkiä   vaakatangon toises pääs,  ja sen  kettingin  alapääs rautasanko. Ja eikun  sisälle tuphan.

Sitä ennen sanoin Arille  että oo ihan hilijaa vaikka  tapahtuisi/kuuluusi  vaikka mitä. Älä säikährä.  Oo ihan hiljaa.....kun  muumio  ekyyptissä.....ihan hilijaa  aan.

Ja sitälle  taloon mentiin. Ensin  portaita  eteiseen/porstuaan  ja  voi  poijaat  ja miksei likakkin.  Taas  se  kuului...se vanha  tuttu  ääni....jumalatoon  PAMAUS...kuului vintistä  ....jonne  johti  puiset  portaat ja sinne me  nousimma....Siellä oli  kaksi  huanetta. Vasemalla  ja  oikealla.  Se oikianpuoloinen  oli jumaalattoman kylmä:  todella  kun jääkaappissa.   Vasen   huane oli  lämmin ja  melekeen  liiankin  kuuma.....pihalle mennessäme  havaattimme    että talon  toisella pualen oleva  sähkötaulurasia  oli  mustana  ja haisi  palaneelle...jokaaneen  sulake  oli mennyt  mustaksi. palanut  kerralla. Oli sillä kummajaasella   sitten kovat  voimat....iekaanaa...!

Jaatkuuuu::

Mulla oli  mukanani  "kummitusajamisen pois"  konstilääkkeet  ja voin joskus  myöhemmin ne paljastaa taikka sitte en. Niillä   tein ne  taikajutut ja  sitten  pois mentiin  pihalle.  Vähän tutkailin  pihapiiriä. Ja  "näin". Saunassa  oli tehty  tappo. Aikoja  sitten.  Joskus  1930  luvulla. Mitä ilmeisemmin  ns laukkuryssän  viimeinen päivä saunassa päättyi.  Päähän  ampumalla.  Kerralla henki  pois. Rumis  retuutettiin  hiekkamontuun. Lähelle  merenlahtea. Siellä on ja pysyy. Luutunut  jo. Rippi  vei.

Noin  kuukauden  välein kyselin Arilta  että mitäs  Kaskisiin muuten kuuluu  ?  Ei  mitään  kummempaa .....kaikki on hiljaa....sulaketaulukin  talon päädyssä   on pysynyt  ehiänä.  Ei oo  enää  poksahtanut.......... se ylähuanekin on  samanlämpööneen  sitä  toista. Kiitooksia  Ekku....hieno homma......

Ekku Mattila.

Surullinen kyläkutsu 1982. Alahärmä ja Kauhava.

 2/7-2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Clairvoyant.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Päivää : Onpa ollut  aikamoisen kuumaa  viimeiset   viikko/toista ja sen takia en ole  naputellut  mitään tähän blogiini. Nyt  siihen tulee  muutos, jo sen takia , koska  luvattiin  Maanantaista  alkaen   ilmojen   viilentyvän. Siis:  tulkaapa mukaan  kahdelle  jännälle   tositapahtumalleni, joisa  ensimmäinen  oli/sattui  Kauhavalla  vuonna  1983  ja  toinen  noin  10    vuoden takaa:

Alahärmään  1982   tuli luokseni  vanhahko pariskunta ("Xokka")  ja  kertoivat  heidän tuvassaan  koko  ajan kummitelleen  ja kun lukivat  lehdestä  että  paikkakunnalle   Alahärmään on  muuttanut  "noita" niin  ottivat yhteyttä.......kun kuulin heidän  kertomuksensa niin  samaa matkaa  heidän kanssa  menin  kohti Kauhavaa ja  heidän asuntoaan.

Tupa oli  punainen ja  pieni. Kauhavan  lentokentälle  vievän  tien  ihan vieressä,  rautatien  ylikulkusillan  vasemmalla  puolella. Päätiestä katsoen. Oli  pikku  puuvarasto,  ulkona  leivinuuni, jossa  kuulemma kesällä  paistoivat  leipiä/muuta koska  itse  tuvassa  sellaista ei  ollut.  Mukaani  tuli  veljeni  Paavo  Seinäjoen  Hyllykalliolta.....ja siis   sisälle  tupaan kaffia juomaan.

Kaffipöydän vasemmalla puolella oli vanhahko  lipasto, ruskea, noin  metrin/toista korkea,  3 :laatikostolla ja minä istuin sen vieressä,  noin  metrin  päässä.  Melkein heti  kaffin juontimme alettuamme  tuvasta  kuului   TODELLA    kova pamaus, todella KOVA.  Rintaani koski pahasti. Sydämeni  kohdalle. Veljeni Paavo meinasi  lähteä karkuun  ja sanoin että   ei tartte  peliätä. Kummajaaneen  siinä vaan kiukuttelee.   Kummallisinta asiassa oli, siis siinä pamauksessa, joka aiheutti sen,että sen lipaston  ylin  laatikosto oli   työntynyt  kokonana  esille. Noin  5  sentin verran. Vielä oudompaa oli se  että sen  laatikoston, joka  oli ollut  koko ajan  lukossa,  sen  lukon kieli oli edelleenkin  ns  lukkoasennossa, siis  koholla. Koetin sitä painaa  takaisin  muttei se mennyt. Tässä  on avain sanoi  talon emäntä ja  sen  avulla  väänsi  sen lukon kielen takaisin alas,  työnsi laatikon  kiinni , lukkoon ja  pani avaimen  pöydälle.

Ja minäpoika  pyysin  lupaa  päästä tuvan pienelle  vintille ja sinne  nousin  kapeita   tikapuita. Eteisen sisältä.Vintti oli matala, noin  2 metriä korkeimmillaan   ja  sen  keskellä   oli  talon savupiippu/muuri. ......

Jaatkuuuuu:

Muurin edessä oli   tyhjä paffinen laatikko, ilmeisesti  kumisaappaiden   laatikko.  Sen  kansi alkoi  kohoilemaan hitaasti ylöös ja alaas, yyyylöös ja aalaas....toisestä päästä vaan.  Se  ikäänkuin kutsui  että nostappas Ekku   kansi ja  kurkkaa  sisälle  ja  niin  tein.  Sisällä  oli  vanha  kulunut  naisten  esiliina/vastaava, sellainen  kaunahtaneen  oloinen, sinisen -vaalea ja  sen otin käteeni, koska  laatikossa  muuta ei ollut. Avasin  ja  hämmästyin.

Vaatemytyn  keskellä oli  aikoja sitten  kuivunut  , ilmeisesi   rotan  taikka  kissin  raato. Täysin muumioitunut jo. Mutta.....tunnisti siinä   pienet jalat,  tunnistin pienet kädet, pienen  pääkallon, pieniä  luitakin näkyi. Kaikki  vajaan  10-15   sentiiä kooltaan.  Se  oli  lapsen  muumioitunut  luuranko. Pienen  lapsen. Jo  aikoja sitten sinne  laitettu. Kiedottu  vaatteeseen  ja  latikkoon  laitettu. kuin  hautaan.

Ja  alas menin se laatikkko  mukanani. Menin talon  pieneen puutarhaan.  Löysin lapion  jolla  kaivoin kuopan  lähimmän  omenapuun  juurelle ja sinne  varovasti laatikon laskin.  Siunasin  lapsen. .maasta sinä  olet  tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman... ja  sisälle tupaan menin.

Jaaatkuuuu..

Onko teillä lapsia  kysyin....??....kyllä  yksi  tytär joka  17  vuotiaana muutti  Helsinkiin asumaan  jo aikoja  sitten....meillä käy   harvemmin, on niin pitkä matka......harvemmin  käy meillä.....kyyllä..aika  harvoin....otatteko lisää kahvia......pullaakin  löytyy  lisää....kerma  pääsi loppumaan, mutta  maitoa  löytyy.......hienoa kun  pääsit  tulemaan  Ekku...hienoa.....pidetään yhteyttä.....eiii enää  haittaaa  tuo läheisen lentokentän melu....siihen  tottuu......non suihkareita......lujaa  menee  taivaalla, lujaa.

Jaatkuuuu:

Noin  kuukauden päästä  menin  uudelleen  talossa  pikimiten käymään.  Isäntä oli  kylillä  asioilla  sanoi   emäntä.....kylillä.....on......ja  emäntä itki kovin.   Sinä  tiesit  heti etkö vain?...tiesit.....enää ei  kummittele.....ihan rauhallista  on. Vintissäkään ei enää kolise  eikä   tuule.....näyttäisi  tulevan tänävuonna hyvä omenasato. Viis  puuta   meillä on.  Kiitos Ekku. Jumalan  siunausta. Jumalan.

Ekku Mattila.

Nouse ole kirkas ja säteile. Rakkauden aaltoja.

 28/6-2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Clairvoyant.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Huomenta  teille jokaaselle:   On pikkupakko  välillä laittaa/kirjoittaa  blogiini  muutakin kun  noita  "jotakin"  meirän taivaalla.  Tuntuu että vaikka  koska  nappaan kuvia täältä niin  aina jotakin  tulee  esille  ja  vissiin  "niitä". Olen  satoja  kuvia  ns valkannut, siis  sellaisia  jotka eivät omasta mielestäni esitä  "niitä"  ja  kuitenkin  jäljelle on jäänyt   kohta  200......siis  toiseen asiaan.

Vaikka  tämän   kesän kuumuuteen. Olen aina  kestänyt  niin kuumaa  kuin myös  kylmää. Pakkasellakin  juoksen  jos huvittaa  poninhäntäni  jäätyen  ja kesällä   toisinpäin.  Niinkuin saunassa   olisi koko ajan.Moni on tuota  kuumuuden/kylmyyden kestämistäni ihmetellyt  kovasti. Minusta  se osatekijä  minussa on ihan ns normaali(ko?) jee.  Olen vain  hiukasen  "erilainen  nuorehko  Nasiiri".

Sitten mennäänpäs  tuonne  pellolle. Tiedän ja  somessakin varoitetaan  niiden punkkien  antamasta  vaarasta  näin kesäisin  ja  juuri tuolla(han)  pelloilla,  ruohikoissa  ne  lymyää. Jos  punkki  jää ihoon  kiinni  se alkaa  heti  imemään verta  ja  että se  onnistuisi sen  kannalta  paremmin, se  sylkee  ihmisen  ihoon  myrkkyä joka  ohentaa  verta ja  sen imeminen  onnistuu  helposti.  Juuri  se  myrkky  on se pahin. Jos ja  melkein ainahan   se menee  ihmisen verenkiertoon ja sitäkautta  aivoihin aiheuttamalla  aivokuumeen ja  pahimassa  tapauksessa  se  on todella  vakavaa.  Rippikin saatta  tulla  ja  se on sitten  loppu.

Muistan aina  miten me  kersat  hyväkkäät  touhusimme  kesäisin  aina ja sanon   AINA,  joka  kesä  ulkona  . Nokastamme  valui  ruskiaa  räkää/limaa  jota me  pyyhkimme  paitamme hihansuihin niin että niihin kohtaan  pakkas  jäärä  ......juu. Kuumettakin me podimma  useasti.  Voiko olla että me ja minä  olemme saaneet  ns  "äirinmairossa"  vastustuslääkkeet/rokotukset  automaattisesti  ja  meihin ei sentakia  mikään  nykypunkki tehoa. Toiseksi......ainakaan minuun se ei  voi  aiheutaa  aivokuumetta,  koska  minullahan ei ole  aivoja. Nimittäin niin  tuntuu  aina  välillä, kun  muistelee  joitakin  tekemiäni   ihan aivottomia  päätöksiä  elämäni  varrella. Jos  niitä  alan tähän  esille  kirjoittaa, niin  siitä tulisi  120000  sivuinen  romaani eikä  sitä kukaan  jaksaisi  lukea.

Ny meen  rasvaan naamani. Se  pakkaa  kuivumaan   piekana.  Hyvää  lämmintä päivänjatkoa.

Ekku Mattila.

Nojopa nyt taas. Tuntuu ettei päivääkään väliä etteikö meirän taivaalla jotakin näjy. Mitähän ne touhuaa?

 

Ja taas: Noin tunti sitten nappasin taivaalta 15 kuvaa kännylläni ja tutkin niitä tällä seinäkoneellani ja kaskas....

Kuten näkyy: Mikäs toi tumma lautaaseen muotoonen oikein ?

Ettei vaan uffo?

Ei se ainakaan lintunen oo, ei lentokone. ei koliheptori, eikä grone, ilimapallukka, eikä roska linssissä...siis:

Jos son uffo?

Tänään kuvasin 27/6-2022. kello noin 19,15 vanhaa aikaa (en ole kelloani mihinkään siirrellyt, enkä siirrä) Kohdalla Koilinen. Aika ylhäällä.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Clairvoyant.

Kun kuvaa suurentaa niin paremmin näkyy tuo "joku".

 

Täh???

Kuvasin 30 minuuttia sitten ilta-aurinkoa ja kun tällä pöytäkoneella suurensin taivasta niin ??

Mikä kumma toi kirkas häkkyrä on?

Siinä on ikäänkuin pari tummaa varjoa joten se ei voi olla ns auringon heijastus. Sellaisia olen nähnyt ja kuvannut satoja ja osaan ne valkata pois.

Onko toi ny se grone? Se on paras vastaus.

Kuvasin 26/6-2022. Tänään noin 18,30, mun aikaa (vanhaa) ja kohta Luode ja korkealla ylhäällä.

Lämmintä 28 astetta.Pieni tuulenvire.

26/6-2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Clairvoyant.

Kunhan jotakin turisen.

 26/6-2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Clairvoyant.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Olin tänään  07,00-08,30   peltolenkillä jee.Vaikka  asteita  oli  lähtiessä  23  ja  tullessa   28 niin ei  sellaanen  mua haittaa. Olen aina, vissiin   jo  pikkukersasta   tottunut  niin  kuumiin kuin myös  kylmiin  olosuhteisiin. Mulla on sellaaneen, kuten olen sanonutkin, merileguaanin  verenkierto/jäähdytys-muu, joka  auttaa  aika tavalla. Toinen kumma  asia  on etten tarvitse  kaipaa  oikeastaan  juomaa  . Ja nestettä  litkin  päivän aikana  ,vaikka onkin kuumaa,   keliä, korkeintaan   lasillinen,, yhteensä.Vettä juon  niin harvoin ettei sitä kukaan  meinaa uskoa. Yksi  Ameerikkalaaneen  miesnäyttelijä, joku   Cloudi/joku ,  ei vettä juonut koskaan, koska  omien sanojensa  mukaan  siinä nesteessä  kalat  naivat....Heeeheeeh....En muista/tiedä   oliko  hää paha juoppo. Viinastako nesteet sai vai ei.Juu.

Somessa  oli tänään miten on   oikein tutkittu  että  esim  linnut on  kadonneet  hälyttävästi.  Jo  3  vuotta sitten havaattin saman asian ja siitä kirjoittanu joka  paikkaan. Yksi  ja  ainut syy on  samaan aikaan, noin  3 -4  vuotta sitten  lentokoneiden  perseestä  levittämät  kemikaaliovanat,  oikealta  nimeltään  görööllä-panreemian  esiasteet ja  juuri  ilman  kauttahan  parhaiten   leviää  taudit/sun muut  jutut.   Sehän on selvää  että  ensimmäiseksi  niiden uhriksi  joutuu  taivaan linnut/muut pikkuelukat-kukat-mehilääseet. . Seuraavaksi  lentokoneiden  perseestä  leviää  uusi satsi  sitä  göögöööllö-huuhaa-duhajuttua,  erotuksella että se on nyt  50%  vahvempaa  sitä edellistä  levitystä.  Siis : olkaamme  valmiina ottamaan  vastaan lisäxanremiaa ja  uutta  "opullista  atkaasua pukkaa".

Muistattekos?  Jo  2012  varoitin  että pian ihmiskunnalla on kusiset  paikat.  Maailmanmeno on mennyt  niin pahaksi ettei  isoo  pomo  itte  Jumala  sitä suopein silmin katsele.  Nyssaa jo  riittää  herra   tuumaa ja on tuumannut.  Panenpas isomman vaihteen  päälle  ja  .........ja...ja.....lopppuu   Sodoman  ja   Comorran meininki....pian saatte   tukkapöllöa.

Ekku Mattila.

Plumssista.........pläts.

 24/6-2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Clairvoyant.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Ai pahus  sentään. Ny  kuulkaas  on mun pakko   tunnustaa  eräs  kauhia  epäonnistunut  ennustukseni/sääpovaus. Nimittäin   viimevuaren  Joulukuussa  sanoin/kirjoitin  blogissani  seuraavan  tulevan vuoden  Juhannuksen  sään.  Kirjoitin:  "Silloin  on  todella kylmää. Sataa  melkein  räntää. Ei kesästä tietoakaan". Aiaiaiaiaiaiiiiiiiiiii.....voiettä mua sitten  harmittaa. Yleensä  olen tietänyt  tulevat säätilat, melkein aina,mutten  nyt.  Voiko  enemmän mennä   vikaan  säätilaennustus?  Voi  tietenkin. Jos  vaikka  olisin ennustanut julkisesti , että   tulee  seuraavana    Juhannuksena  meeteri lunta  ja  pakkasta  55  astetta......... heeheeeeh.

Onneksi  pensiini on niin kallista  etten  voi ajaa Vaasan läheiselle  Raippaluodon sillalle. Menisin  sinne  ja  pomppaisin  reunalta  alas  veteen.....plums....syvää häpeää   tuntien......ei vaiskaan. Mitäs  me  noista  säistä. On tärkeämpääkin  asiaa. Vissiin. Ny  meen    ryystämhän kaffikupillisen, kerman kans .  Korppua  pala.Ei sokuria sekhaan.  Eiku ethenpäin. Hyvää illan  jatkoa.  Olokaatte ihimisiksi  juuri siksi.

Ekku Mattila.

Juhannusmuistoni senkun jaaatkuuuu......1973. Mikkeli.

 24/6-2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Clairvoyant.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Huomentapäivää: Tein tunnin peltolenkin , tulin kotio ja kuten eilen  taisin   luvata, niin  jatkan sitä  juhannusmuistojani vuodelta  1973. Siis    tulkaa mukaan  kun  olen Mikkeliin  menossa, pualiksi  märässä nahkatakissani ja  yhä   vähän oksennuksessa  haisevassa    tavaroissani.  Se  Mikkelin  leirintäalue  oli niin jännän  nimisessä   paikassa/niemen kärjessä  kun  kirkonvarkaus.

Kyselin  paikkaa  pitävältä  nuarelta avioparilta  että häh??   mistäs    nimi moinen ja  he  sanoivat: Isoonvihaan  aikana  ryssät  ryösti  koko  Mikkelin  seudun, mukana  3  kirkon  omaisuus ja  niitä raijasivat  yhden niemen-saaren välissä   soutuveneellä.  Mukana  oli  yhden kirkon  komia  kirkonkello  ja koska  ne on yleensä pronnssista, niin  meinas  sulattaa  niistä   tykinpiippuja.  Mutta  isoo taivaan  Jumala  päätti toisin ja keskellä  saarten  väliä  koko  venhes  uppos  ja kello  plumsahti  pohjaan.......molksk.. Tästä muistosta  sitä  kohtaa  lahtea/järven selkää  sanotaan  tänä päivänä  kirkonvarkaus.

Ahaa...nyt itte asiaan. Menin siis  sinne  kolmannelle  leirintäalueelle  päivän aikana, Mikkeliin  ja eikun teltta  pystyyn.Uskoin  lujasti jotta ny.Saan olla kaikes rauhas, mutta  itä askaa. Noin   tunnin kuluttua  paikalle  moottoripyörillä .....tuli, juu juu....taas humalaisia  keskenkasvuusia  ja  ainakin  10 jossei  enee.  En niitä viittinyt   ruveta laskemaan vaan luulin  että ne  lähtöö  kun kaliat heiltä loppuu. Mutta  ehei.  Ne alkoi  jumalatonta  meteliä pitämään  ja suurin  hauskuus  heillä oli mun  moottoripyöräni  joka oli vaan 250 kuutioineen. Heillä taisi olla   tonniaja satasia  jokaasella ja joppareille  sellaasia  punahuulihualia, taikka  sellaasiksi  tulevia. Heidänkin  mielestään mulla oli  mopo.Lasten  pyörä.

No  enhän siitä suuttunut vaan   koetin  olla  kuten rauhan miäs. Sellaaneen  merkki  oli mun  prätkäni molemmilla pualin  tankkia, siis  rauhanmerkit.Myös  nahkatakkini, joka oli  melekeen jo  kuivanut  eikä enää haissut  oksennukselle,  sen selkäpuolella.  Olenhan  1960  luvun  hippikersa. Juu. Suurimman  virheen  teki  sen lauman suurin  kolli, sellaaneen ainakin  185-190   senttinen, isoo  ja  riski  rumanaama.Hää  pukkasi mua  aika lujaa oikiaan  olokapäähän, muks. Ja  saman äänen , muks, kuului, kun  tinttasin häntä  turpaan. Aika  lujaakin koska  seliälleen  kolli  lennähti  ruahikolle.  Sitten alakoi  joukkotappelu. Kollit  vastaan mua,  tulevaa  Nasiiria/aikamatkaajaa. 

Porukkaan   tuli mukaan  kollien  huarat...heh....niillä oli  nahkalaukuissan  ilmeisesti kaliapulloja/muita jokka   kilisi  aika  iloisesti kun   mua  kohti  koettivat  pussukoillaan  iskeä.Mutta oon aina ollu  nopia ja mulla on ollu, kuten yhäkin,  tälläisenä  76  :lla  refleksit  tallella  ja ei  mulla  mitään hätää  ollu  siinä tappelussa. Noh, sen  leirintäalueen  hoitajamiäs  tuumas että hänkin   tulee  mukaan  juhannuskarkeloon ja  tuli mulle avuksi.  Läiski  olan  takaa  niitä  renttuja ja kun  vahingossa  osui  niiren kollien "hualien"  turpiin, niin  aina  anteeksi, anteeksi pyysi.  Se mua nauratti niin etten  meinannut  kunnolla keksittyä  itte  taisteluun.

Ja niin se  sota taistelu loppui.  Minä  ja se  leirintäaluemiäs  voitettiin koko  kahakka  9-0. Raapoksia  naamoillaan  kollit ja niiren  hualat  lähtivät karkuun. Niin oli kiirus  etteivät  hoksanneet  moottoripyöriäänkään  käyntiin  laittaa, vaan niitä  lykkivät  vierellään. Vilikuilivat  koko ajan  taakseen ettei  noi hullut  vaan  tuu  uurelleen ja heitä  hakkaa.

Ja niin palas  rauha maahan. Linnut  lauloi ja  paistettu makkara  tuaksui. Mulle  tarjottiin  ne ilimaaseksi, limunaatin  kera, sinapista puhumattakaan, kiitokseksi kun  hoirin ne  rähinöitsijät.Oli se kiva  juhannus kuitenkin. Oli se.

Ekku Mattila.

Nasiirin Juhannusmuistoja..........gyyyääääkgläää....

 23/6-2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Clairvoyant.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Kohta on taas Juhannus. Tuntuu, vissiin  näin vanahana  että  siitä  viimeisestä  Juhannuksesta on vain muutama  kuukausi, niin nopiaa  pakkaa   nämä päivät  mennä. Mutta  olkoon  niin. Veneessä  pysytään  muiden mukana ja  piretään lairoista   kiinni.  Ja   tulukaapa  mukaan. Nyt  mennään  vuoteen   1973,  ensin Järvenpään Rauhanniemen  leirintäalueelle   ja sitten......oottakaa hetkinen  niin alan kertoa:

Olin   sinne  Järvenpään leirintäalueelle   mennyt muutama päivä ennen  Juhannusta ja  tarkoituksena  viettää  sen siellä makkaraa  kärytellen, sinapin  kans. Nooh. Heti  päivää ennen sinne  porhalsi  ainakin  5-6  autollista  humalaasia  nuaria.Pari  niistä  tökkäsi  telttansa  mun oman  kupoliteltan  viereen,  meeterin/toista oli  vaan väliä. Ja  voihan  aska. Meteli oli niin kova,  sekä  viinan/kalian  haju,  että  tuumasin  riittää. Kokosin  oman  telttani kasaan,  sen moottoripyöräni  tarakalle , tavarani  kans  ja eikun  Lahtea kohti. Fruuuuuuuuuummmmm..

Lahdessa oli  Mukkula  niminen  leirintäalue. En tiedä onko enää, mutta sinne mää     rätkäni osootin.Portilla maksoin, jos ennyt  ihan  väärin muista,  5 markkaa  vuarokausi ja  telttaani taas  kokoamaan. Olen aina  tykännyt juuri   kupoliteltasta, koska  siinä  on neliässä  kulmassa  sellaaset  putkireijät ja niihin kun  sujauttaa  sellaasen  muaviset  putket, niin   nopiaa  saa sen  kasaan. tavallisen  teltan pystytys  on paljon   hankalampaa. kaikenmaalman  tikkuja maahan ja kovalla  tuulella  ne meinaa  irrota.

Siis  teltta  pystyyn ja sen sisälle  loikoilemaan. Tuumasin jotta  nyt.  Saa  Juhannusvietto alkaa. Jee. Meinaan olla kun ellun  kana. Ihan  ittekseni ja laiskasti  vetelehdin. Muttaaaaaaaa....Antaakaas  olla....sussiunakkoon.  Järvenpään  juttu  toistui.  Taas. Mun  telttani viereen  nousi  kaksi  nuarten telttaa, sellaiset  jumalattoman suuret.  Ne  oli matkalla    jollakin  pikkupussilla, jesus,  ainakin  15   humalassa   kiljuvaa  tulevia kansanedustaja,  vissiin  kännis  kuskikin. Kännissä  kun  käet. (hassu  sana) heh. Nooh...kesken kaiken  kun olin  "turvassa"  teltassani  joku  umpihumalaanen nuaripari  kaatui  mun  pienen telttani päälle  ja  minä  sinne alimmaaseksi.  Se meni kasaan. Plots. Kesti  hetken aikaa  ennenkuin onnistuin pääsemään   teltastani  pois. Nauru oli  jumalatoon heillä. Vissiin  kiva  vitsi  kun he littasi  mun  telttani  ja  rikkoi  sen.

Ikäänkuin  tilanne ei olisi ollut  jo  tarpeeksi paha niin  joku  niistä  känniläisistä  oksentaa  roiskautti mahansa sisällön mun päälle ja  myös juuri siihen  laukkuun jossa pirin  puhtaita vaatteitani ym  tärkeätä. Voi  herranen aika kun mua  alkoi itteänikin  gyäglättämään. Ja......eikun  haiseva telttani kasaan, ruttasin sen  sikinsokin  moottoripyöräni  tarakalle ja  loikkasin  motoroiskani päälle ja  eteenpäin...kauhea  lemu  jäi  jälkeeni....kääääk... muutaman kilomeeterin  ajettuani  pysähdyin. Näin  nimittäin  tien varrella  pienen järven tapaasen  ja  arvakkaapa? Juuri niin.Koetin  lotata/pestä   haisevan  telttani  puhtaaksi, samoin    vaatteeni, pienet  uikkarit  päälleni jätin ja  pesin  myös nahkatakkini, taikka  yritin  jynssätä  jollakin tavalla.

Pualen tunnin  kuluttua  olin taas  matkalla, nyt kohti  Mikkeliä, jossa  mukanani olevan  Suomen  leirintäalueen  oppaan mukaan  piti olla  kaks  leirintäaluetta  ja siis  sinne. Myös  siellä  tapahtui  vaikka mitä ja saattaa  olla  että kerron   huomenna  tarkemmin, taikka sitten en kerro. saas  ny näee.

Oikein  hyvää  Juhannusta.

Ekku  Mattila.

Kylmää ihmettelen ja kummastelen.....

 22/6-2022.

Ekku  Mattila.

Nasiiri.

Clairvoyant.

¤¤¤¤¤¤

Iltaa:  Olen  koko ikäni, kuten olen  aina  niin sanonut  seurannut  luontoa, niin talvisin, kuin myös  kevät-kesäaikoina  ja  tänävuonna  huomasin  yhden-kahden-kolmannenkin  jutun:

Teillä jossa  liikkuu paljon  muurahaisia ne ovat alkaneet  syödä  kuolleita  matoja.En ole  ennen  koskaan sellaista havaintoa  nähnyt.Ne  mussuttavat  innoissaan maronraatojen  kimpussa.

Toiseksi:  Pääskyset eivät  näköjään onnistu  enää  kerralla   pikkupääskyjen  kasvattamisessa, koska  niiden munista  ei kuoriudu  penikoita. Meidän  kuistin  ulko-oven  yläpuolella  on melkein  joka  kesä ollut  pääskysen pesä  ja  niistä on  uusi sukupolvi  lähtenyt maailmalle, muttei enää. Nyt  on  jo  12  päivää  yrittänyt  hautoa  siinä pesässä, mutta mitään ei  tapahdu/näy. Toinen pääskyskaveri,uros, taikka  naaras. on kököttänyt  sähkölangalla  neuvottoman näköisenä. Pentuja ei tuu.

Kolmanneksi:Onko  minulta  näin vanhemmalla iällä  mennyt  kuulo?  Joka kevät  ja   vieläkin  pitäisi kiurut  laulaa  iloisena  pilvien  alla.  Näin tekemällä ne kuulemma  ilmoittavat  reviirinsä rajat. Enää  ei kuulu  kiurujen   laulua.  Se taas  ,miksei    heinäsirkat   enää  laula,  johtuu  siitä kun näin vanhenemassa  ei enää  immeinen  kuule niiden matalaa  sirinää. 

Tämä kaikki saattaa  johtua  maailmalla, ilmakehään,  jo muutaman vuoden aikana  levitetyistä ns kemikaliovanoista. Niissähän  on  "jotakin"  ja  vaikka sitä  kuuluisaa  görölläjuttua   myös. Tämä (kö?)  aiheuttaa  eläinten  outoa käytöstä?  Sekä  ihmistenkin.

Emmänyt muuta  tälläkertaa.

Ekku Mattila.

Juhannusmuistoni 1953.

 22/6-2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Clairvoyant.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Päivää:  Näin  aikamatkaajana   kutsun teidät mukaan  vuoteen, noin,  1953, syntymäkotini  Alahärmään, lapuan  joen rannalle,  Juhannusaattoon. Joki oli  ja on yhä meirän tuvasta  noin  120 metrin päässä.  Me kollit oltiin  niin miästä   tuumattu  että  kootaan  risuista  joen rantaan, ihan sen veden  äärelle   risumaja ja siellä ollaan  ainakin  yksi  yä. Meilloli  korillinen  limukkaa. Niin   Pommakkia, kokakolaa, mansikkajuamaa  sekä  viheriää jotakin. Niin , mukana olin  mä itte, Kanhan mauri, Mattilan  Pentti, Kalliokosken  Urpo  ja  velieni  Paavo.

Mentiin rannalle  iltasella  kello  kuuren maissa  ja  alettiin  rakentaa  sitä   risumajaa.  Äiteeni kyllä   varoitti naama  peruslukemilla siitä  kauheasta  joen  näkistä, joka nappaa  piäniä lapsia  valtakuntaansa, eikä  kersasta  koskaan enää kuulu  mitään.  No, mehän emme  mitään pelekää   ristus, akkain  puhetta  koko näkki ja  maja oli  valamis  iltasella  noin kello  22,00. Limukkaa  litkimmä että mahas  lotaji  ja  jännää oli. Sitten  tuli kello  23,00  noin. Me oltiin koko  kössi sisällä   risumajassa, kun:

Voihan  herran tähären!  meirän  majan  takaa,   ihan läheltä  alakoi  kuulumaan  jumalatoonsa   murinaa sekä  risujen  katkeilemista. Soli  kauhiaa  ääntä   ....ja:    niin nopiaa  me sieltä  mökistä  ryykättiin  pakhon  kuka  seinän lävitte, kuka  kerkes  ovesta,  rinnettä ylös  pellolle  ja  mahan alusta  vikkeliä jalakoja   täynnä meirän  kotopihaan.   Syrämemme  hakkas varmasti tuhatta ja sataa.  Päästiin  sitä kauhiaa näkkiä karkuun.  Oli se lähellä. Oli se.

Äitiä  kummasti  hymyylytti ja  isseä kans. Tuumasi  että  emmekö olleekkaan siellä  risumajassa  aamuun  saakka  niinkuin me  rossattiin.  Mutta emme mitään näkistä   puhuneet. Meiltä  olis  menny maines. Ja  seuraavana   aamuna  meille tuli kylhän naapurin  Ikolan  Pekka, meitä  10 vuatta  vanahempi.  Nauroi  kippurassa  että hän se näkki oli  siellä  jokirannassa. ..kylläpäs  te kovaa  kyyttiä   juaksitte. Säikährittä  kun  vähän risuja  mökkinne  päälle  heittelin. Paavokin, joka   oli   viiren ikääneen, juaksi  samaa  vauhtia  kun te  muukkin. Maurilta  putos  lippalakki päästä. Emppu  kirmasi  lujempaa  kun meirän   hevooneen.......

Ekku Mattila.

Mikkeli 1973 ja eikun hoteliin vaan......luulin.

 20/6-2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Clairvoyant.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Vieläkin meinaa naurattaa. Nimittäin  mennään vuoteen  1973, moottoripyöräaikaani, jolloin  ajelin  5 kuukauden aikana  ympäri  Suomen  eri   leirintäalueita, noin  19000  km ja......Tänään plalaarin  sen  aikaisia  päiväkirjojani ja  ...20/6-1973. 

Olin tullut  kovassa  kaatosateessa  Mikkeliin, Kouvvolasta  ja  kovaa  kyyttiä  etsimään  kuivaa  nukkumapaikkaa ja  eteeni tuli näkyviin Mikkelin  torilla  Hotelli. Sen nimeä en laittanut  näköjään ns ylös, mutta  eikun  moottoripyöräni rakennuksen eteen ja  sisälle  vaan . Olin  torella,,TORELLA   litimärkä,  kuin   se  kuuluisa koira. Vaatteeni  olivat  litimärät, samoin  kengät, nahkatakkini, sekä  farkut. Kypärästäni, jota  roikutin  kädessäsi, niin siitäkin  tippui  vesi.

Ja ovesta sisälle.

Hotelli  olin  ns  hiano. Plyyssiverhoilua  ja matokkin jotakin  , jossei    Arabialaasta  kamelin  karvamattua, mutta  kalliilta se  vaikutti. Minäpoika  tein kun etenin kohden  portieerinpöytää , matolle sellaisen  märän  vanan. Porteeri  vilkaasi mua  kohden  todella kauhistuneen  näköisenä ja heti alkoi  viittelemään  takaasin ovea  kohti,  reippaastikin  huitoi.  Siinä  tilassa  oli  muutama  nahkasoffa ja  tualiakin  ja  niillä istuskeli  rikkaan  oloosia  liikemiehiä, taikka  ainakin    siltä   vaikuttivat. Sinertävä  sikaarin  savu  leijjui   huoneessa. Ja minä  käännyin  takaasin  ovea kohti, siitä pihalle, moottoripyöräni selekään ja  kaskas, löysinkin  sellaaseen  köyhän  majatalon, se oli  jonkunlainen retkeelyrakennus, pienen lammen rannalla. Ja sinne  mä menin. Eikä karhattu  pihalle.

Ekku Mattila.

Son Maanantai nyt.

 20/6-2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

No päivää:  Eilen  illalla  jo havaattin että  mun viagr......eiku   vitamiinit/lääkkeet   on lopussa  ja  tuumasin  että huomenna, siis tänään  sotken polkumasiinalla  Kauhajoen  apoteekkiin  ja hajen  plääkärin määräämän Duaden .  Eihän  täältä ole matka eikä mikään  Kaahaajoojeen keskukseen, noin  11 km/sivu  ja  se  tärkein juttu oli ja on  nykyysin  polttoaineiden jumalattoman korkeat  hinnat. Saa samalla  vähän aariinkoo  , ainakin  naamaan, sen mitä näkyy kypärän  alta. Ainut  huono  puoli  on  täälläpäin  olevat, noin  20 senttiä leveät , meille  pyöräilijöille  takoitetut   "ajoväylät".  Toisinaan  se  kohta jossa  pitäisi ajaa  pyörällä on vain  10 senttiä  ja  heti sen toisella  puolella  asfaltin  jyrkkä reuna ja sitten  oja. Muutamat auto, varsinkin ulkomaiset rekat  porhaltavat ja  tuntuu  ikäänkuin  vittuullakseen,  meitä  pyöräilijöitä  kohtaan,   ihan  ohjaustankoa  raapaisten.  Sitten niiden jättämä  kova pyörre. Sen  ansioista  meinaa   tuuskahtaa  turvalleen ojaan. Enny taira  muuta just naputella.  Illemmalla  voin  jatkaa, taikka sitten en.

Olkaapa  ihmisiksi juuri siksi.

Ekku Mattila.

Oli se aikamoinen tapahtuma.

 

Kuvassa oleva mökki, neljäs vasemmalta oikialle oli se "humanoirimökki".

Noista jokaisen tein vuonna 2016-2017 ja kaikki meni ns myyntiin. Oli esittelyssä Kauhajoen kekuksessa. Kuten kuvastakin näkyy.

17/6-2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Meedio.

Aikamatkaaja.

Clairvoyant.

Healer.

Karhasin (ko?) humanoirin mökistäni pihalle.....??

 17/6-2022.

EkkuMattila.

Nasiiri.

Meedio.

Aikamatkaaja.

Clairvoyant.

Healer.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Päivää  teille: Tänään,  17/6-   2017  tuikkasin  erään tekemäni  mökin palamaan.  Olin  sen  traktorilla    kiskonut  pellon/mettänreunaan, jossa  oli   tarkoitus  alkaa  kyttäämään/valokuvaamaan  yöllä eri   eläinten   touhuja, jee.  Siis  antakaas niin kerron  tarkemmin:

17/6-2017  olin  illalla  kello  18,00  maissa  mennyt  kuvan mökkiin valmiiksi  yötä varten.  Oli  evästäkin  vähän, limukkaa ja  muutama  leipävoi, eiku  voileipä, kaffia    pullossa termon ,  kermaa  ja sokuriakin muutama pala. Ja  eikun odottamaan. Tuli  ilta, tuli  iltayö ja  tuli  kello  01,oo  ja  väsyin . Eikun maata  mökin pienelle    vuoteelle. Mä otin ja  nukahrin.

Voin vannua   kuulkaas vaikka kaks  kättäni Raamatulla.   Heräsin  yhtäkkiä noin  kahren nurkilla. oli  aivan valoisaa kuten siihen aikaan  kesää vielä   jo on. Mökissä  mun lisäkseni oli  joku  muukin  !!...Ensin luulin sen olevan rouvani  joka  oli tullut    seurakseni, mutta  ehei.   Se jokin oli  aika pieni, noin  metrin/toista justjajust. Jonkunlainen  kääpiö, hiukkasen    punertavassa  ikäänkuin  kokohaalarissa. Etumuksessa   jokin  kuvio/vastaava.  kuin  vaalea kolmio. Tämä  joku  nosti varovasti sänkyni  peitettä  selvästi  tarkoituksena  kömpiä mun viereeni  !!....jalkopäästäni  ja  minä  kuulkaas  säikährin, jotakin huusin ja  se jokin  livahti  mökin ovesta pois....huiiiiiis..

Jännäksi  sen "ovesta pois tekee"  se, koska   olin laittanut sen oven  hakaan  niin, että  vain pieni  rako oli  jäänyt  väliin,  noin  5  senttiä. Ja minä nopiaa  potkaasin oven kokonana auki  seliälleen, ulos  pellolle    tryykäsin , ovi vaan  lujaa  kolahti  mutta  eihän siellä mitään  näkynyt. Ei jälkiä  ruohikossa  ei  mitään.   Se joki oli  kadonnut.

¤¤¤

Senverran  mä   säikährin  että  eikun käppäilin  kotiini  rouvani  viereen  jolle   vasta  aamulla  myöhemmin  asian  kerroin. Päivällä,  kolmen paikkeilla  soittamaan Kauhajoen  paloasemalle  ryhryin ja  kysyin että saako  omalla  pellolla polttaa  vanhoja  lautoja/roskia/ym ja kun  kuulivat että   "roskakasa" oli  lähimmästä  talosta noin  500  meeterin päässä, niin antoivat  siihen  luvan.  Nakkasin  vähä pensaa  mökin   lattialle,  palavan   tikun perään ja...........sinne  katosi  se  maja.

Illellamma  jo tiesin: Se joku taisi  olla  selvästi  jonkunlainen   humanoidi/uffolaaneen ja  meinas  tulla  mun, nasiirin viäreen tutumaan. Tiäs mitä sillä oli niinkun  mieles?  hmmmmm??  Ajatelkaapas  ny : minä karjaasin  sen  ulos  pellolle  ja panin  palamaan koko  höskän.  Mitähän ne on  tuumanneeet siellä  omas  ulottuvuuressaan ?   Menikös multa  lopukkin maines ?

Ekku Mattila.

Muutama itse ottamani kuva Maltan Rististä. Paikka Perkiö-Kalantie Kauhajoki. Suomi. Finland. Aikana 5/5-2021-13/6-2022.

 

MALTAN RISTI.

 

16/6-2022.

EkkuMattila.

Nasiiri.

Meedio.

Aikamatkaaja.

Clairvoyant.

Voiettä oli miälenkiintoinen viime pualtoista viimeviikkua. Oli. Liittyi aikalailla sopivasti mun pahaan bio-rytmijuttuuni 14/6.

 16/6-2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Meedio.

Clairvoyant.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Päivää sinne  teille:

Olipas kuulkaas  erikoisen tapahtumarikas noin    9  päivää. Ensiksi  kärmes kavala pisti mua  vasempaan jalkaan, kolmannen  kerran  50  vuoden aikana, siis  1982. 1991  sekä  nyt  2022.  Samana  iltana    sain oikean jalkapöytäni päälle  raskaan    tahkon hiomakiven.  Samana  iltana  kaaduin lautakasan  päälle, jossa oli  muutamia  (sopivasti)  ruosteisia  rautanauloja, ja yksi  upposi  mun oikean  käden etusormen/peukalon  väliin, aika  syvälle....auts. Kun  en (tottakaait) lääkäriin  mennyt, sen  naulanreijän takia, niin se ei mee  kunnolla  umpeen.......toinen auts. Onneeeeski mulla  on  tetanuspiikki  otettuna  noin  2  vuotta sitten, eikä  siis pitäisi  tulla  jäykkäkouristusta.......

Kaiken  huippuna, taikka  väärä sana, mun  tämä  pöytäkoneeni, joka  on vanha aska, meni  rikki  samaan aikaan  kun noi  tapaturmakkin. Tämän koneen  löysin  Kauhajoen    rautakeräyspisteestä noin  8  vuotta  sitten ja kun poika  siihen  hankki sen  keskusjonkunjutun, niin se alkoi toimimaan.  Yhden kerren   tähän on vaihdettu se jokin  ja  nyt  taas piti saman tehdä.   Ainiin  mainostanpas:  Koneen nimi on  Fujitsu, sellaanen  jonka  "sisar-kone-mallilla"  Jooseppi  eegyyptissä  teki  muistiinpanoja  ennenkuin  Israaellisaaseet  lähti  kohti vapautta  ja turvaa  sen  punaaseen meren  halaki. Mitä ny  välillä  se meri  saatiin  halakaastua  niin että   Israaleelisaaseet pääsi  kuivinkintuin  toiselle  pualelle, mutta  takaa-ajajat  pahat  faaraaoon  joukot  hukkuivat jokaaneen.

Ny   tua  oikea käsi ei  pelaa  kunnolla. Siihen   naulan kohtaan  jää näköjään piäni   tumma  aukko, muttei eikai se mitään haittaa?..Eiks  tualla  taivaalla kaukana  avaruuressa  oo  palio  suurempi (akin)  musta  aukko? köh.....

Ekku Mattila..

Aaaaauuuts..

 

Nonoh..

Muutama päivä sitten mun vasempaan kinttuun puri kärmes kavala. Tänään aamulla oikean jalkateräni päälle kaatui 30 kiloinen tahkonpyörä. Noin tunti sitten kompastuin lautakasan päällä, jossa oli myös naulaisia lautoja, ja viiren tuuman ruastunu naula upposi mun, niinkjn näjette, tuohon kohtana ja aika syvällekin. N yt panee miettimään että mitäs seuraavaksi ?

¤¤

juu.. emmee tänään uimaan, emmee torniini kiiparoimaan, en hyppäämään laskuvarjolla, enkä sahaamaan moottorisahalla....tairan olla iihan hilijaa kiikkumatualissa lopun iltaa ja luuraan teeveetä.

8/6-

2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Kyllä Nasiirikin osaa ampua . Sitä se sotilastausta teköö.Niinja useat entiset elämät jonka aikana olin sotilas/taistelija.Paras oli Kurdiaika.

 nony.

Olin muutaman vuoden, Hesan aikana kuvan seurassa mukana. Aseina piti olla vähintään magnumit ja minulla oli Colt Roober 357. Matkat: 50 metriä. 100 metriä ja 150 metriä. Ilman tukea.-

kohteina metallipässit. Kaukaisin pässi näytti aseen tähtäimen takana noin oman peukalon kokoiselle. Pum...ja klig.

¤¤¤

Vain omasta säärestä tukea sai ottaa. Arvakkaapas miten kuulon kävi?

Niin juuri. Esim 357 magnum jyrähtää aika lailla.

¤¤ Kuten näjette, niin tuohon vanhaan hyvään aikaan oli esim kamerakkin, jolla otettiin passi/ym kuvia omasta naamasta. paljon nykykameroita parempia. Nykyään pakkaa naama-kuvalaatu olla aika heikko. Mutta ei se mitään.Pääasia ettei keskimmäästä anoppia näjy.

Tuon aikaan olin Eero Juhani...enää ennoo....

6/6-2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Meedio.

Clairvoyant.

Auuuts.

 

Vähä kutitti yöllä.

Nyt on parempi. Jään henkiin.

Ei tua kinttuni sentään noin pahan näkööneen ole. Oen jo aikalailla ruskettunut. Axu sanoi että tämäkö on piitkän iän salaisuus?? heheeh. Voi ollakin, koska mua on kärmes purru aika tarkkaan joka kymmenen vuoden välein, enkä kertakaan ole mennyt lääkäriin.

1982 takaraivoani jännnästi koputti päivän, myös yölläkin ja oikea käsi, peukalon kohtana mihin myrkky tuli paisui limpuksi....

täällä 1991 iski kärmes oikeaan nilkkaani kun olin korjaamassa autoni pakoputkea ja sekin paisui.

kolme päivää sitten "iskemä" lihotti tuota vasenta säärtäni niin paljon, että pidin haalaria päälläni koko päivän ettei rouvani olisi turhaan säikkynyt.

Jaahaas......seuraava kärmespuraasu oli eressäni taas 10 vuaren päästä, taikka sitten aikaisemmin. Vaikka huamenna.

6/6-2022.

Ekku Mattila.

Nasiiri.

Meedio.

Clairvoyant.