2/7-2022.
Ekku Mattila.
Nasiiri.
Clairvoyant.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Terve taas. Nyt tulkaa mukaan vuoteen 1885 Krimin sotaan, jossa minäpoika ,tottakait olin mukana. Elelin siihen aikaan, taikka 16 vuotta ennen Järvenpään-Wärtsilän paikkeilla isossa maatalossa, jonka sukuhistoria saattaa ulottua Ruottiin saakka. Siihen aikaan melkein oli kunnia.-asiana että jo 15 vuotiaat liittyivät sotilasjoukkoihin, "mun isään oli sotamies, nuarii kauniskin..jo viistoista vuotiaanaa hän aastuii riviihiin"...kuten laulussa sanotaan. Minä olin liittynyt, ilmeisesti Ruottin kautta senaikaiseen tykkiprikaatiin, taikka olisko ollu krenatioihin..(??) .mutta sotaan piti päästä ja mä pääsinkin.
Krimille.....kovaan taisteluun Turkkilaisia-Venälääsisä(kö?) vastaan... Menneillään oli kova taistelu, torella kova ja raju ..kunnes tunsin ollessani tykkini vieressä vasemmalla puolella , reiteni yläosassa pehmeän, alamahassani, kun tönäisyn/tuuppauksen. Melkein heti aloin tuntemaan outoa huimausta, sekavuutta, pyörrytystä, tasapainoni menettämistä. Jännää makua suussani, kuin jonkun oudon metallin makuista, silmissäni alkoi liikkumaan niinkuin kirkkaita tähtiä, valopalloja, salamoita, outoja kuvioita kuin taivaalla ja vajosin polvilleni.
Tunsin ja näin miten jalkaani pitkin valui alaspäin jotakin lämmintä . Katsoin alaspäin ja huomasin miten siitä kohtaa jossa se "tuuppaus/töyssäys" tuntui ensin, punaista alasvaluvaa nestettä, omaa vertani. Nuoren poijan verta. Olin valumassa kuiviin. Siihen aikaan siinä taistelukentässä oli rapaa ja liejua, ressuista maata sekä kaikkea sotkua ja puun/oksien kappaleita. Vaikka miten koetin vastaan laittaa, niin ensin vajosin polvilleni, sitten istualleni ja siitä, en mitään mahtanut, hitaasti tykin pyörästä kiinni pitäen, kyljelleni liejuiseen maahan. Viimeiseksi aistin miten pellavatukkani kastui kokonaan ja minä kuolin. Verenhukkaan. Sain "ripin".
Olen jo nuorempana jostakin lukenut, myös myöhemminkin ja ehkäpä teistäkin siellä, miten siihen kohtaan jossa kuolema tuli, esim taistelussa, vastaavassa tilanteessa, ampumalla eritoten, syntyy ja jää jälki (ns syntymämerkki) seuraavaankin elämään. Minulla on ollut kymmeniä asiakkaita jotka ovat kertoneen että he tietävät kehossaan olevan arven-syntymämerkin syyn. Se tuli silloin kun minua ammuttiin..sanovat monet....taikka silloin kun terävä lasinsirpale halkaisi käteni valtimon ja kuolin. Edellisessä elämässä, jopa satojakin vuosia sitten tapahtuneen.
Minulla on , kuten kuvastakin näkyy, isokaliiperisen aseen jättämä reikä, ilmeisesti jalkaväen musketti, noin 11 millinen kooltaan ja voi kuvitella mitä vahinkoa se teki minuun osuessaan juuri reisivaltimon kohdalle, katkaisten sen. Minulle tuli R.I.P. auts.
Ekku Mattila.
